2009/08/30

Värikkäillä kutsuilla


















Olin tänään elämäni ensimmäistä kertaa lastenvaatekutsuilla. Kutsut pidetään jonkun kotona, kutsuja toimii emäntänä. Edustettuna oli merkki me&i, ruotsalainen värikylläinen lastenvaatemerkki, jonka mallisto uusiutuu kaksi kertaa vuodessa. Miten tämä liittyy blogin aihepiiriin..Kuulin eräältä tuttavaltani, että tämä laadukas ja iloinen merkki on alkanut korvata Marimekon tasaraitapaitoja ns. parempina hiekkalaatikon näyttäytymisvaatteina. Näyttäytymisestä en tiedä, mutta ainakin meillä juuri ne laadukkaimmat tasaraidat ovat aina saaneet olla arkivaatteina, koska ovat kestäneet pesua parhaiten. Katsotaan, tuleeko me&i:sta uusi suosikkimerkki. Laatuun kannattaa aina panostaa!

Kuvassa Tiina-Kaisa Hämäläinen esittelemässä tuotteita. Kiitos vielä emännälle kokemuksesta ja tarjoiluista!

Art Works 2009 Nuutajärvellä

Iittala lanseerasi uuden Art Works-kokoelman ja sen ensimmäisen osan torstaina ihanalla retkellä Nuutajärvelle, sarjan tekopaikalle lasitehtaalle. Ensimmäinen osa 2009 on Harri Koskisen käsialaa ja seuraavina vuosina on tarkoitus kutsua muita taiteilijoita työhön. Tämä alku määrittää sarjaa tulevaisuudessa, mutta on silti ainoastaan tekijänsä näköinen. Sarja jatkaa taiteen, muotoilun ja käsityön yhdistävää perinnettä.


















Harri onkin ajankohtaisuutensa vuoksi erittäin varma valinta aloittamaan sarjaa ja hän olikin itse paikalla esittelemässä töitään. Meillä vierailijoilla oli mahdollisuus päästä lasihyttiin näkemään Pokaali-työn valmistumista.

















Harrille ominaisinta suunnittelua on miettiä tarkasti etukäteen päässään yksityiskohdat ja tuotteen ilme. “Tarkkuus on intohimoni”, on suunnittelija sanonut. Tarkkoja mittapiirroksia ei tehty, sympaattinen, kädenkokoinen mittakaava syntyi vasta hytissä työtä tehdessä. Lasi materiaalina on hänelle tuttu ja kokemus siitä kasvaa koko ajan. Tietotaito materiaalista oli myös yksi syy, miksi Iittala valitsi hänet aloittamaan sarjaa.

Harrin suunnittelema sarja koostuu töistä, jotka ovat lasitaiteen ja muotoilun taidonnäytteitä. Tekniikat ovat haastavia. Työt ovat vapaasti puhaltajien käsissä muovattavia, niihin muotteja ei käytetä. Nuutajärven oma mestaripuhaltaja Timo Niekka (kuvassa yllä) kertoi harvasanaiseen tapaansa yhteistyöstä: “Aika vapaat kädet oli, siistejä yritettiin tehdä.” Yhteistyö Harrin kanssa oli tiimillekin mielenkiintoinen. Tässä tapauksessa, kun sarjat ovat pienet, pitää onnistumisia tulla heti.
















Iittala-Nuutajärvi kouluttaa itse koko ajan omalla mestari-kisälli-koulutusohjelmallaan nuoria tähän vaativaan työhön. Noin yksi sadasta koulutettavasta päätyy mestariksi. Oli todella mielenkiintoista seurata lasinpuhaltajien yhteistyötä. Yhteen työhön tarvitaan n. 3-4 henkilöä, jokainen tekee tietyn osan vuorollaan. Kuumassa hytissä ei paljon neuvoteltu työjärjestyksestä, työ sujui kuin tanssi. Harrihan on tehnyt taidelasia myös italialaisella Veninillä, siihen verrattuna suomalaisten kanssa työskenteleminen on kuulemma paljon helpompaa ja rauhallisempaa, sanoja ei tarvita ja ammattitaitokin on korkeammalla.























Sarjaan kuuluu siis 5 osaa, kuvassa etummaisena Kippo&Alusta, Pokaali, Uusi Alue, Kohta ja takimmaisena Jalusta.

Näistä kaksi on numeroituja sarjoja, ne ovat Uusi Alue ja Kohta. Uusi alue on jo kolmas Alue-niminen työ, ensimmäinen pienen määrän sarja tehtiin v. 2000 Iittalan Pro Arte-kokoelmaan. Nämä kaksi ovat myös keräilijöiden himoitsemia kohteita, kun kutakin neljästä väristä tehdään vain 100 kappaletta. Sarjat ovat suljettuja, niitä ei koskaan tulla enää tekemään lisää. Uusi Alue on hinnaltaan 1050 € ja Kohta 950 €. Ensimmäiset parittomat numerot 1-10 varataan My Iittala-kanta-asiakasjärjestelmän asiakkaille. Sain ristiriitaista tietoa siitä, milloin omaa kappalettaan voisi alkaa metsästämään. Tilaisuudessa kerrottiin, että verkkomyynti alkaisi 31.8. klo 19-21.00, mutta valmistajan sivuilla sen kerrotaan alkavan 1.9.























Mielenkiintoinen tarina liittyy Jalusta-työhön. Ensimmäiset kokeilut siitä on tehty v.1996, kun Harri aloitti nuorena muotoilijana työnsä Iittalan lasitehtaalla. Toinen kokeiluista on Harrilla itsellään, toinen pitkään muotoilun parissa toimineella, nykyisin Kannustalon tiedotuspäällikkönä toimivalla Päivi Jantusella. Jalustan värit ovat kirkas ja harmaa, omalla veistoksellisella ja yksinkertaisella tavallaan se viehättää minua töistä eniten. Sen ovh on 400 €. Värittömyydessään se ei tietenkään näytä samalla tavalla taidelasilta, värikkäissä töissä kun valot ja varjot pääsevät leikkimään upeasti vähän krovilla tavalla puhalletussa lasissa.

Muut osat ovat Pokaali (ovh 350 €) ja Kippo&Alusta (ovh yhteensä 500 €). Kippo muistuttaa vähän Oma-sarjaa pyöristettyine muotoineen. Pokaali koostuu kolmesta eri väristä, väriyhdistelmiä on kaikkiaan 4. Kaikki työt ovat signeerattuja.

Tästä kauden kuumottavin ostosvinkki kaikille muotoilun ja Harri Koskisen suunnittelun ystäville!

Pitää vielä lopuksi mainita, että vierailuun kuului myös lounas vanhassa tehdasrakennuksessa, Mari Vatasen kauniisti laittamassa ympäristössä. Lounaaksi oli aivan taivaallista kuhakeittoa, ruisleipää ja juustoa, tarjoiltuna Harrin Arabialle suunnittelemilta Oma-sarjan lautasilta. Elämysretki siis.

2009/08/26

Ikeassa syksyä tunnelmoimassa

Sain vihdoin haettua R-kioskilta uuden Ikean kuvaston. Kuvastossa ensimmäinen aukeama määrittää ajan hengen, tällä kertaa sisustus oli ihan tumma, melkein musta. Päätinkin mennä samantien Ikeaan syksyä fiilistelemään, toki myös uutuuksia katsomaan. Käynti oli ihan virkistävä.

Myymälässä oli koottu erääseen nurkaan kiinnostavia tuotteita ikäänkuin trendi-osastona, mutta esillepano oli valitettavan sotkuinen ja epämääräinen. Kokonaisuudessa olivat kuitenkin PS-mallistosta Stuga-matto, Svarva-valaisin, Karljohan-puupallit sekä puupenkki ja -kaappi, joiden nimeä en muistanut katsoa. Kuka sen tietää, saa kommentoida.






















Ilahduttavin uutuus oli PS-(designer)malliston Maskros-valaisin, joka muistuttaa voikukan hahtuvapalloa, puhalluskukkaa. Se on valmistettu Tyvek-materiaalista, josta on tehty esim. Woodnotesin Flake-elementti. Tätä valaisinta haluan käyttää jossakin tulevassa sisustuksessa.

Aivan ihanilta tuntuivat myös muutamat huovat ja villamatot, ehkä se syksy sitten tekee kuitenkin tuloaan.. Mukaan lähti Stoff, villasekoitteinen struktuuripintainen huopa, hinta vain 19,95 €. Minulla alkaa olla huopiin kohta samanlainen suhde kuin kynttilänjalkoihin, “aina muutama lisää tarvitaan, voihan niitä sitten vaihdella..” Tykästynyt olen myös kudottuihin villamattoihin, joiden värimaailma on luonnonläheinen ja kuosit aavistuksen etnisiä, mutta kuitenkin moderneja.






















Kuvassa Stockholm-matto.























Kuvassa hauskana kuosilajitelmana yhdessä Unni Rand, Stockholm Rand ja Jorun-matot.


















Kuvassa Alvine Rand ja Ruta-matot, ovat tämän syksyn uutuuksia.























Kuvassa pieniä Andrup-mattoja, koko 70x130 cm, ovat myös tämän syksyn uutuuksia.


















Ikea lanseeraa syyskuun alussa oman kanta-asiakasjärjestelmänsä, Ikea Family-cardin, jollaisen tietysti heti tilasin. Tämän lanseerauksen myötä myymälään oli tullut Ikean oma sisustuskirja Rakkaat kotimme. Kirjaa selatessa tuli mieleen, että noinkohan ovat kaikki oikeita koteja, olivat sen verran samalla tavalla Ikea-henkisiä, mutta ehkä ruotsalaiset kodit ovat. Sinällään pidin kirjassa esittellyistä kodeista, olivat rentoja ja elämänmakuisia.

Toinen kiinnostava uutuus-bongaus oli Upptäcka-laukkusarja, joka sisältää erilaisia matkustuskasseja. Niitä en kuvannut, ei ollut esillepano sen arvoista.

2009/08/18

Vielä on kesää jäljellä...

Menin asioimaan keskustaan, aloitin päiväni toisella aamiaisella Sis. Delissä, jossa suosikikseni on kesällä noussut vegeleipä ja talon oma jäätee, kun kahvi ei aina maistu. Suosittelen!

Katsellessani ulos alkoi ahdistaa, kun ihmiset pukeutuvat jo syysneuleisiin, takkeihin ja saapaisiin. Helsingissä on nytkin lämpötila +15, vaikkakin sateista. Mielestäni kesää on vielä jäljellä ja asioidessani Eiran suunnalla löysin ilokseni kaksi samanhenkistä! Molemmat liikkeet olivat itselleni uusia, mutta liikkeiden ikkunat herättivät mielenkiintoni, menin piipahtamaan.

Lifestyle-liike Kapteeninkadulla houkutti minut sisälle valkoisella väljällä sisustuksellaan ja takahuoneesta pilkottavilla pellavavaatteillaan. Liike on ollut olemassa jo 6 vuotta, välillä eri paikassa samalla seudulla tosin. Nimensä mukaisesti liike tarjoaa elämäntapatuotteita eri alueilta, vaatteita, laukkuja, asusteita ja kaikkea pientä kaunista kivaa, hyvällä tyylillä toteutettuna. Varsinaisesti Lifestyle on tunnettu kashmir-neuleistaan. Vierailuni ajankohta oli sikäli väärä, että heillä oli kesän loppualet menossa-siitä siis kesäinen tunnelma ja ne varsinaiset päätuotteet, kashmir-neuleet vielä matkalla Suomeen. Itselleni tämä kesäinen tuulahdus oli kuitenkin tarpeeseen. Mukaan tarttui valkoinen trikoinen tunika-mekko, jossa on ekstrana ihana tuoksu! Se on tarttunut ilmeisesti jostain sisällä poltetusta kynttilästä.









































































































Kun nousin katua ylöspäin, muistin Kämppä-liikkeen osoitteessa Kapteeninkatu 11. Olen käynyt siellä pari kertaa kesällä ohikulkumatkalla kolkuttelemassa suljetun oven takana, vaan nyt onnisti, liike oli auki. Juttelin hetken omistajan kanssa ja yhdessä ihmettelimme, kuinka lyhyeksi Suomen muutenkin lyhyt kesä pitäisi kutistaa kaupallisten paineiden takia.

Liikkeessä sisällä oli hienostuneen värikylläinen kokoelma myös lifestyle-termin alle luokiteltavaa tavaraa: kesäisiä vaatteita, koruja, huiveja, koreja jne. pientä kivaa. Vielä on kesää jäljellä....Kuvat alla Kämpästä.
































2009/08/11

Lato ja Peili

Kauppakeskus Forumiin on rakennettu lato. Ei kuitenkaan mikä tahansa heinälle tuoksuva, harva, huojuva pömpeli. Suuren yleisön kiinnostuksen kohteena ovat tietysti talon asukkaat, mutta oman mielenkiintoni kohteena on itse rakennus. Se on Kannustalon uusi, Habitaressa (9.-13.9.) lanseerattava talomalli Lato, tuttavani Ulla Koskisen omalle perheelleen suunnittelemasta unelmatalosta muotoutunut talomalli, josta on pikkuhiljaa tihkunut julkisuuteenkin tietoa.

Mainostoimisto Taivas oli pyytänyt Kannustalolta taloa Forumiin ja Lato oli yksinkertaisen ilmeensä ja ajankohtaisuutensa vuoksi päätetty valita tyttöjen taloksi tähän tapahtumaan. “Koska tapahtumapaikkana on kauppakeskus, joitakin myönnytyksiä piti tehdä. Forumin Lato on pieni, 21 neliötä ja yksityiskohdiltaan suoralinjaisempi ja krouvimpi kuin oikea talomalli Lato, mutta ilmeeltään kuitenkin sama. Latomaisen ilmeen tuovat harjakatto ja pitkät suorat sivut liukuovilla rytmitettynä”, Ulla kertoo. Sisustus ei tällä kertaa ole Ullan käsialaa. Forumin Latoa ja tapahtumia siellä voi seurata Forumin omilta sivuilta, kirjoitan itse lisää Ladosta Habitaren aikaan.



































Palatakseni asukkaisiin, Anniin ja Fanniin, tytöt ovat käyneet muuttumisleikissä Peili Hiussalissa Forumissa, jonka remontti ja sisustus on myös Ulla Koskisen suunnittelema. Tämä on jo kolmas Peili, ensimmäinen (joka on oma suosikkini) on Fredantorilla, toinen Fredalla vähän matkan päässä ensimmäisestä. Sisustuksen ja tunnelman olennaisia tekijöitä ovat hentoinen luksus, hienostuneisuus, herkkyys, valoisa ja avara olemus. Oikean ilmeen tuovat suuri kultainen peili, kustavilaishenkinen kalustus odotustilassa, kepeä valaistus. Ensimmäisessä Peilissä on myös kristallikruunuja, uusimmassa ne on korvattu Petri Vainion Helmat-valaisimilla. Forumin Peilistä kuvia alla.



































































2009/08/06

Lasipalatsi Design Markets

Eilen Helsingissä alkoi Lasipalatsi Design Markets-tapahtuma, paikkana Lasipalatsin aukio, kuten nimestä saattaa päätellä. Tapahtuma kestää vain muutaman päivän, 5-8.8. Kävin uteliaana heti tapahtuman auettua katsastamassa, mikä juttu tämä oli. Ei tarvinnut olla paikalla yksin, kuten kuvasta alla huomaatte!


































Olin saanut tiedon Lumi Accessories-yrityksen kautta, jonka postituslistalla olen. Kutsussa kerrottiin tapahtuman olevan nuorten taiteilijoiden ja suunnittelijoiden töiden esittely- ja myyntitapahtuma. Ihan houkutteleva idea sinällään, tämän alan tapahtumia ei ole koskaan liikaa.

Suurin osa esillepanijoiden tuotteista oli kuitenkin ihan selkeästi enemmän käsityötuotteita, joissa suunnittelu, toteutus eikä materiaalin laatu ollut edes kovin korkeatasoista. Kierrätysmateriaaleista (legot, lasten muovieläimet jne..jne) tehtyjä koruja oli monella pöydällä, myös käsinpainettuja pikkukukkaroita, t-paitoja, lastenbodeja, asusteita .. Ilmeisesti paikalla ollut runsas väkijoukko todisti sitä, että tämän tapaisille tuotteille on olemassa markkinat. Itselläni oli suuret odotukset tapahtumasta ja paikalla tuli tunne, että design-termin alla markkinoidaan nykyään kyllä ihan mitä tahansa. Tapahtuma olisi voinut olla vaikka Kesätori, sisällöllä ei olisi ollut sitten enää niin väliä.

Mainitsemisen arvoiset ovat kyllä samainen Lumi Accessories, korumuotoilija Tytti Lindström ja vaikkapa Aarrekid, jonka suunnittelijan musta-valkoinen graafinen kynänjälki miellytti. Syksyllä järjestetään Design Weekin aikaan taas onneksi “se aito ja alkuperäinen” Design Market Kaapelitehtaalla, ainakin tähän asti sen osallistujat ovat olleet korkeatasoisia kotimaisia valmistajia.

2009/08/04

Asuntomessuilla Valkeakoskella

Kalenteri on kääntynyt jo elokuulle ja alkaa pikkuhiljaa tuntua, että syksy lähestyy. Koko kesän ollaan menty paikasta toiseen, haettu elämyksiä, kokemuksia, mutta myös nautittu paikallaan olosta, lomailusta, auringosta. On ollut sopivassa suhteessa mökkeilyä, ulkomaanmatkaa ja huvipuistoja. Osan materiaalista suodatan tänne blogiin syksyn mittaan, osan materiaalista näette ehkä jossain muussa julkaisussa.

Sain käväistyksi myös asuntomessuilla Valkeakoskella. Alunperin olen ollut ahkerakin asuntomessuillakävijä, 2000-luvun alussa kävimme kaveriporukalla järjestelmällisesti joka kesä analysoimassa messut, talot ja sisustukset. Parin vuoden ajan sain olla itsekin sisustamassa messuilla. Niinä vuosina väsymys oli niin kova messujen auettua ja jokaisen sisustuksen yksityiskohdan päästyä paikoilleen, että energiaa messujen kiertelemiseen ei enää jäänyt. Tänä vuonna siis lopulta katselin messuja tuoreesta näkökulmasta. Messuilla käsitellään vuosi vuodelta enemmän energiatehokkuutta ja ekologisuutta joka kantilta, hyvä niin. Näihin asioihin en nyt kuitenkaan perehtynyt, nautin puhtaasti visuaaliselta kannalta vierailustani!

Valkeakosken messut ovat aika pienet ja esim. kivitaloja oli vain muutama. Alue oli aika neutraali, ei järvenrantaa eikä muutakaan mikä alueesta tekisi mielenkiintoisen. Sen sijaan pihat ja puutarhat olivat mielestäni todella hyvin laitetut, keskeneräisiä ei juuri ollut. Aika paljon oli kivimurskalla huoliteltua pihaa, mikä on tietysti nopea laittaa ja helppo huoltaa. Terasikalusteet ja päivänvarjot olivat näyttäviä, oli isojakin oleskeluryhmiä, pääasiassa nyt niin ajankohtaisesta “muovirottingista”.

Asuntomessuillahan talon ulkomuoto ja sisustus ovat usein eri paria, mikä johtuu siitä, että usein talomallin päättää tuleva asukas, rakennuttaja ja sisustukset tehdään irrallaan talon arkkitehtuurista enemmän esittelytarkoituksessa. Luulen myös, että arkkitehti ja sisustaja eivät useinkaan keskustele keskenään. Näinhän todellisuudessa ei saisi olla.

Itseäni miellytti Valkeakoskella kokonaisuudessaan eniten kohde nro 21, Passiivitalo Paroc Lupaus. Talon ulkomuoto oli kylläkin liian muodokas, kun olen enemmän suoralinjaisen ystävä. Sisustuksen oli suunnitellut Inno-ohjelmasta tuttu Johanna Sippala, joka ei enää jatka kyseisessä ohjelmassa. Johanna tuntuu myös jääneen hiukan Markon varjoon ohjelmassa, koska ainakin tämä sisustus oli todella kaunis, mielenkiintoinen ja huolella tehty yksityiskohtia myöten. Koriste-esineitä, kynttilänjalkoja ja valaisimia oli tosin aika paljon, messuille voisi laittaa viitteellisemminkin pikkutavaraa. Mutta kaunis kokonaisuus silti!



































Olohuoneeseen oli tehty vanhaa jäljittelevä korkea tiiliseinä, joka antoi rosoisen vaikutelman koko huoneelle. Olohuone-ruokailutila oli yhtä ja sen väritys todella kaunis maanläheinen harmaa-ruskea. Syvyyttä sisustukseen antoivat vanhat puiset sivupöydät ja jakkarat.


















































Ruokailutilan ulkopuolella terassilla oli huoliteltu oleskeluryhmä.























Sisustuksellisesti hieno oli myös kohde 16, Maxit Ålesund-talossa, sisustajana Anna-lehden Seija Killström. Näin entisenä tekstiili-ja verhosuunnittelijana minua riemastutti runsas kankaiden käyttö verhoissa ja vuodetekstiileissä.
















Ruokailutila-olohuone oli moderni, ja sitä oli terästetty Foscarinin Big Bang-designvalaisimella.


Talossa oli myös musta keittiö, joka oli valoisasti ikkunoiden ääressä ja yläkaapiton, ilme ollakseen musta ei ollut ollenkaan synkkä.















Graafisen musta-valkoisella tavalla raikas kohde oli nro 23, Omatalo, sisustajana Päivi Laitinen-Slotte Rautakeskosta. (kuvat alla)







































Itselleni on ajankohtaista työtilan järjestäminen kotiin, joten kadehdin taloon järjestettyä avaraa, valoisaa työtilaa isojen ikkunoiden ääressä.


















Kohteen nro 24, Jämerä-kivitalojen Tuffi, sisustuksen suunnittelijana Elisa Räihä, paras osa oli alakerran valettu betonilattia. Se oli tietenkin harmillisesti peitetty paksuilla muoveilla messujen ajaksi. Sen sävy oli kyllä kaunis, olisi ollut ihana kokeilla paljaalla varpaalla myös sen tuntua. Sisustus oli äärimmäisen linjakas, osittain tutuilla design-klassikoilla toteutettu. Talo ulkomuodolllisesti ei tuottanut sellaista wau-tunnetta, kuin Jämerä-kivitalot silloin ennen muinoin messuilla ja sisustuskin jäi hieman kylmäksi. Yksittäisenä asiana huomioin, että liesituulettimet, kuten kuvassa alla, ovat kokeneet uuden muodon vallankumouksen. Ne ovat muuttuneet enemmän esineen tai jopa valaisimen kaltaisiksi, tavanomaisia ei juuri enää näe.







































Omaan makuuni olivat tämän talot wc:t, joiden seinät olivat lämpimän harmaan sävyiseksi “rappauskäsitellyt”. Tasoite oli Decosin valmistamaa stuccomaalia. Tämän tapaiset struktuuripinnoitteet olivat muutenkin aika käytettyjä. Korkeakiiltoiset valkoiset kaapit raikastavat tilaa.

















Kohde nro 34, Herrala-talojen Valo, jota on jo lehdissäkin esitelty, oli Pia Ojansuun ja Johanna Asikaisen käsialaa. Sisustuksessa oli muutamia yksityiskohtia, jotka ovat mainitsemisen arvoisia. Tässä talossa oli kauniit makuuhuoneet, jotenkin unenomaiset, kepeällä tavalla romanttiset. Pikkumakkarin peitteet ja tyynyt ovat Helsingin Kruunuhaassa sijaitsevasta Anne´s Past & Presentistä, maalaisromanttisen tyylin aarreaitasta, isomman makuuhuoneen tekstiilit jalasjärveläisestä Lennoilista.


































Keittiö-ruokailutila oli intensiivinen ison harmaan seinän ja sillä olevien taulujen ansiosta. RuokailuryhmänTolix-tuolit ja Secton Octo-valaisin oli yllättävä yhdistelmä.























Olohuoneessa oli Junetin hauskat Zipper-sohvat, vanha matka-arkku sohvapöytänä, metallinkiiltoiset Nya Nordiskan kankaasta valmistetut verhot ja käsinvirkatun oloinen peite.


















Talon pihassa oli erillinen kasvihuone, jossa oli päädyssä varasto työkaluille, aivan ihana!






















Yksittäisenä tuotteena nostan esille taas saman traktorinrengastyynyn, joita oli Turun pääkirjastosta. Silloin en löytänyt muistini sopukoista sille tietoja, mutta nyt löytyi nimi WOW, tyynyä myy Adi Kalusteet Oy. Tällä kertaa se löytyi kohteesta 37. Tämän värikkään sisustuksen talo näyttää johtavan Deko-lehden paras sisustus-äänestystä.


















Toisena materiaaliin ja muotoon perustuvana ideana huomioni kiinnitti kolmiulotteiset nippusiteistä kootut valaisimet, jotka olivat Riia Paasosen designiä ja käsialaa.























Ylipäätänsä-vaikka sisustus ei aina edustakaan omaa henkilökohtaista makuani, osaan arvostaa hyvin suunniteltua ja huolella toteutettua. Tiedän kuinka työlästä nimenomaan asuntomessuilla on rakentamisen ja messualueen keskeneräisessä sekamelskassa yrittää edes tuoda paikalle tavaraa, saati sitten, että aika aina riittäisi taulujen, korien, pikkupöytien ja maljakoiden asettelemiseen.

Ihan virkistävä käynti siis pitkästä aikaa! Messut Valkeakoskella jatkuvat 9.8. saakka. Ensi vuonna asuntomessut pidetään Kuopiossa, entisessä opiskelukaupungissani, kauniissa järvenrantamaisemassa. Siellä on ehdottomasti käytävä!