Aittaa laittamassa

Kaikkeen sitä suostuu, kun pyydetään, ajattelin, kun olin lupautunut mukaan Deko-lehden oman asuntomessukohteen sisustustiimiin. Kohteen nro 8 (Aitta) sisustuksesta vastasi Susanna Vento, auttelin häntä tuotteiden tilauksissa ja esillepanossa toukokuun puolessa välissä. Tässä työkeikassa oli hyötyä ja ideaa hyvinkin sen takia, kun olin mukana Kannustalon messukohteissa, kuten aiemmin kerroin. Kävin aina samalla tsekkaamassa tilanteen muissa kohteissa, kun Kokkolassa kävin. Tätä Dekon kohdetta laitettiin kuntoon 3 päivää, sen verran varhainen ajankohta oli...taas jyrisivät kaivinkoneet pihalla, kun eräät laittelivat tavaroita paikoilleen.

Messujen sisustuksien laiton jälkeen oli pakko pitää lomaa jonkin aikaa. Kun kuitenkin vielä äitiyslomalla olen eli täyspäiväisesti kotona erittäin vilkkaan 1.7 v poikalapsen kanssa, ja oman energiansa vei lastenhoitojärjestelyt ja sen sellaiset työkeikkojen vuoksi, on pitänyt vähän palautua. Muutaman päivän sisällä tsemppaan tänne blogiin muut asuntomessukohteet, joissa olen mukana, mutta nyt nähtäväksi tämä kohde, Pasi Salmelan rakennuttama Aitta.


Talossa oli suloinen pikkupojan huone. Susannalla eli Suskilla oli muutama sama suosikkituote pikkutavaroissa kuin mulla Kannustalon lastenhuoneissa. Miten sitä silmä tarttuukin joihinkin samoihin hyviin juttuihin, naureskeltiin Suskin kanssa yhdessä. Esimerkiksi Brion Pöllö oli houkuttanut meitä molempia. Lopputuloksen ilme toki ihan erilainen.



Kiva asetelma tytön huoneen pöydällä. Yritimme saada tuota Pehtooripannua valkoisena, mutta ei onnistunut, punainen on ihan hyvä!



Kumpparitkin voi laittaa eteisessä suoraan riviin ja järjestykseen.





Näitä kuvia ei sitten koskaan sisustuslehdissä näe: alla ihan hauska asetelma kehyksiä ja jakkaroita odottamassa siirtoa muualle...tai sitten ne jäävät tähän messuvieraiden ihmeteltäviksi.


Ihanainen ja aina ilonen Suski työn touhussa...Hän jopa lainasi Jopoa, jotta pääsen pyöräilemään messualueelta majapaikkaan myös jatkossa.






Tämä sisustus on trendikäs, ajankohtainen ja raikas. Käykää kaikki toki Kokkolassa katsastamassa asuntomessut!

Surrur

Viime torstaina lanseerattiin Marimekon Surrur-kirja Marikulmassa. Minun oli tarkoitus jututtaa kirjan suunnittelijoita ja tekijöitä tapahtumassa, mutta se oli niin suosittu ja vähän kaoottinenkin tapahtuma, se sitten jäi.

Sain kuitenkin kirjan mukaani ja se oli oikein positiivinen yllätys. Kirjan taustasta kerrottiin sen verran, että Marimekon taiteellinen johtaja Minna Kemell-Kutvonen oli ihastunut Mari Savion edellisiin Juju-ja Maja-kirjoihin, he olivat tavanneet jossain tapahtumassa, idea tämän tapaisesta kirjasta yhdistettynä Marimekon talossa oleviin suunnittelijoihin ja talon kankaisiin jäi kytemään. Tässä lopputulos.

Omia suosikkejani kirjan tuotteista ovat Tuula Pöyhösen kaikki jutut, Pia Holmin Kalat ja Maija Louekarin Otukset. Ylipäätään kirjassa on runsaasti ohjeita, paljon runsaammin kuin etukäteen olisi voinut arvata.

Sitä voi lukea myös sisustuskirjana, koska työt on kuvattu suunnittelijoiden työhuoneissa ja kodeissa. Kati Rapian kuvien tyyli on rento ja rempsakka, ympäristöjä ei ole siistitty eikä siivottu kuvauksia varten, kaikki saa näkyä. Tämä trendi siirtynee seuraavaksi sisustuslehtien kotijutuihin. Kirjassa on paljon myös muita kuin tuotekuvia, tunnelmakuvia, mikä minusta on erittäin hyvä kokonaisuuden kannalta.

Ulkona lanseerausta oli juhlistamassa Aino-Maija Metsolan Pöllöpelätti.














Liikkeen takaosaan oli ideoitu tapahtuman ajaksi Paja.



























Pajassa sai ommella huiveja tai tehdä trikoosuikaleista "Päällikkökoruja".





















Mukaan napatuista trikoosuikaleista osa päätyi kotona vikkelän esikoisen ansiosta "pääsiäisoksaan". Hän myös tekaisi äidille suikaleista korun, hurjan paljon hienomman kuin mihin olisin itse pystynyt. Hieno kirja siis, innostava, inspiroiva, monipuolinen, ja paljon tutkittavaa siinä vielä...!

Keltaista

Nappasin muutaman tunnelmakuvan Marikulmasta (lupa kysytty!). Yläkerrassa oli piristävän keltaista, myös ihana tuo hyllykkö ja keltainen seinä kassan takana!

Punavuorikierros

Tein perjantaina taas pitkästä aikaa melkein koko päivän mittaisen kierroksen Punavuoressa. Siellä on paljon tuttuja kauppoja, joiden tarjonta tai ainakin ikkunat pitää katsastaa aika ajoin. Kierros sillä suunnalla käsittää yleensä Tikaun ja Armas Designin. Kävin samalla vilkuttamassa tutuille Huippu Design Managementin ikkunan takana ja vaihtamassa muutaman sanan tuulisessa ovenraossa. Lumi Accessories jäi haikailuksi ikkunan takaa, kun sinne sisälle on niin vaikea päästä. Heille onneksi aukeaa toinen myymälä pian aukeavaan Kiseleffin basariin.

Lounastimme Mokossa ihanassa salaattibaarissa, jälkiruuaksi söimme yksivuotiaani kanssa taivaallista puolukkarahkaa. Siellä oli jo myös aika keväistä, tässä muutama kuva esillepanoista teille.










Ihan mun näköinen tuo bambulyhty...keksisin montakin kohdetta, missä sitä voisi käyttää.












Yhdelle pöydälle oli koottu keväistä tarviketta, ruukkuja, siemeniä, kastelukannuja -ja linnunpönttöjä! Mistäpä niitä kaupunkilaiset muuten saisivat, kun ei ole omaa puuvajaa, missä niitä askartelisi kuin ennen lapsena mökillä tehtiin. Mutta kaupasta saa!

Käynti Kokkolassa

Käväisin eilen Kokkolassa ensi kesän asuntomessualueella. Minulla on kunnia olla mukana Kannustalon asuntomessukohteessa.

Kannustalolla on tänä vuonna messuilla idea kahden sukupolven taloista, isommassa kaksikerroksisessa talossa asuu nuori perhe ja pienemmässä yksikerroksisessa talossa eläkkeellä olevat virkeät ja modernit isovanhemmat. Yhtenä teemana messuilla on esteetön kulku talojen sisällä, ajatellen mahdollisesti pyörätuolilla liikkuvia ihmisiä. Isovanhempien talossa tätä on huomioitu leveämmillä oviaukoilla ja kynnyksettömyydellä, minkä tyylin soisi leviävän yleisempäänkin käyttöön, niin ihanan avaralta kaikki näytti.

Tällä hetkellä vielä nimetön "ykköstalo" eli nuoremman perheen talo seisoi komeana ilmestyksenä hienolla paikallaan rannalla. Kuistilla roikkuivat jouluvalot, mistä voi tunnistaa sisustamista rakastavan rakentajan...Joskus näkee, että rakennustyömaalle on raahattu ruukkupuutarhaakin, kun ei malteta odottaa, että pääsisi jo muuttamaan unelmakotiin.

Taloon ilmettä on haettu Kokkolan vanhasta kaupungista, Neristanista, jota kautta ajoimme messualueelle. Messualue on muuten reilun kävelymatkan päässä Kokkolan keskustasta, joten keväämmällä kuvausten aikaan ja kesällä messuilla siellä tulee olemaan helppo liikkua.

Messutalot sisustaa Kirsi Valanti, hänen haastattelunsa ja ajatuksensa messusisustuksista on luettavissa uudessa Dekossa 4/11. Autan häntä etsimään sopivat pikkutavarat, astiat, tekstiilit, peitot, tyynyt jne. tarvittavat tunnelmanluojat taloihin ja autan Dekoa kuvausjärjestelyissä. Varsinaisesti "ykköstalo" esitellään heinäkuun numerossa 7/11, mutta kuvia tarvitaan myös messuluetteloa varten. Nämä ovat jo neljännet asuntomessut, joilla olen mukana töiden merkeissä, joten toivottavasti kaikki järjestelyt menevät jo ihan rutiinilla....
















Sisustuksesta ei paljon muuta ollut paikoillaan kuin kylpyhuoneiden laatat. Ne ovat samettisen tuntuista, hiekanväristä Terra Casan laattaa vaihteeksi uudelta tuntuvassa isossa neliönmuotoisessa koossa.

















Taloissa on paljon ikkunapinta-alaa merelle päin....
























Näin kaunis maisema avautuu "ykköstalon" ikkunasta. Sen sävyjä voi ehkä nähdä sisustuksessakin...

Franck&Aalto

Stockmannin Argoshallissa järjestetään 4.3.–13.3.2011 Kaj Franckin ja 75-vuotiaan Aalto-kokoelman juhlavuoden kunniaksi näyttely. Tavoistani poiketen lataan tähän pelkät kuvat, jotka napsasin nähtäväksi niille, jotka eivät itse ehdi paikalle. Näyttely yhdistää uusia ja vanhojakin Artekin kalusteita ja Iittalan astioita kattauksin eri teemoilla.

Kaj&Franck

Tänä aamuna varhain olin Iittalan kutsumana kirjanjulkaisutilaisuudessa. Kyseessä oli Päivi Jantusen toimittama kirja Kaj Franckista. Kirjan nimi Kaj&Franck tulee siitä, että osalle ihmisistä hän oli Kaj, osalle Franck, osalle tutumpi, osalle etäisempi persoona. Hänen käyttöesineensä ovat meille kaikille kuitenkin tuttuja. Hänen syntymästään tulee kuluneeksi tänä vuona 100 vuotta.

Historian siivet oikein havisivat, kun paikalla olivat myös Tauno Tarna ja Oiva Toikka, jotka molemmat ovat tunteneet Kaj Franckin aikoinaan hyvin ja joita Päivi Jantunen on haastatellut kirjaan. Olen itsekin kerran haastatellut Tauno Tarnaa, kun aikoinaan kirjoitin hänen suunnittelemistaan Katrilli-esineistä Avotakkaan Vuosisadan klassikot-palstalle.

Varsinaista haastattelua Oiva Toikan kanssa tuskin on tehty, koska Päivi Jantunen tuntee Oiva Toikan niin hyvin, tarinaa on vain tullut ja sitä on kirjattu ylös, lauseita on muotoiltu uudelleen-kiteytetty. Aamun tilaisuuden kesto, joka oli yksi tunti, meinasi loppua kesken, kun Oiva Toikalta olisi tarinoita riittänyt loputtomiin.

Tilaisuus oli yllättävän lämminhenkinen, kodikas, rento ja sydämellinen. Onnittelut vielä kerran Päivi Jantuselle kirjasta!
















Kirjan graafinen suunnittelu on moniosaaja Aleksi Perälän ja Aki Suvannon käsialaa. Projekti oli haasteellinen, koska kuvamateriaali on vanhaa, aineistoa ja kertojia on paljon ja toinen graafisista suunnittelijoista inhoaa oranssia. Väri on kirjassa voimakkaasti visuaalisena elementtinä mukana, kun se on elävän tulen väri. Selvästikin he ovat kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen ja syytä onkin. Kirja on kaunis, ylellisen väljästi taitettu ja helposti lähestyttävän kokoinen opus. Itse en ole sitä kuin vasta selaillut, lukeminen jää myöhemmäksi.


















Pienen sydäntälämmittävän yllätyksen sain loppuun, kun pyysin Päiviltä ja Oiva Toikalta nimikirjoitukset kirjaan. Päivi kirjoitti "Piialle Päiviltä", mutta Mestari Toikka kirjasi itsensä Kaj&Franck-otsikon jatkoksi "& Oiva". Vaatimaton ja sympaattinen mestari, mutta ei liian vaatimaton...

Marikulmassa

Kävin perjantaina ensimmäistä kertaa Marikulmassa, Marimekon uusimmassa myymälässä. Nappasin kuvan jo aiemmin ohi kulkiessani remontin aikaisista hauskoista teipeistä ikkunoissa. Ne herättivät kyllä kiinnostuksen.

Perjantaina tulivat myyntiin Conversen tennarit Marimekon kuoseilla. Ajattelin heti käydä nappaamassa oman parini, etten jää ilman, kun kyseessä oli tehokkaasti markkinoitu rajoitettu erä. Niin oli moni muukin ajatellut, oli aikamoinen ryysis myymälässä. Jonot hupenivat kuitenkin nopeasti, kun kuoseja ei ollut kovin montaa erilaista.

Olin ajatellut samalla kuvata myymälää ja tehdä vähän juttua Marikulmasta laajemminkin. Siellä ei kuitenkaan saanut kuvata ollenkaan! Juttu jää nyt sitten tekemättä.

Marikulma oli paljon pienempi kuin kuvittelin, siis kahvila Strinbergin olemukseen verrattuna, ja jotenkin sokkeloinen. Tuotevalikoima ja esillepano oli selkeästi nuorempaa asiakaskuntaa kalasteleva kuin Kämpin myymälä oli ollut ja muutama mukava esillepano siellä oli.


















Jokatapauksessa-nämä sieltä nappasin, kivat musta-valkoiset tossut ensi kesälle!

Sisustuskirjaa tekemässä

Meillä kuvattiin tänään materiaalia syksyllä ilmestyvää sisustuskirjaa varten. En tällä kertaa itse ole asialla, vaikka kirjaakin vielä haluaisin päästä toimittamaan. Asialla oli tuttu valokuvaaja Ulla-Maija Lähteenmäki, joka oli ehdottanut meidän kotia toimittaja Heli Lahdenrannalle. Meidän koti oli ensimmäinen kirjaan kuvattu koti Helin oman kodin lisäksi, joten mitään vihiä kokonaisuudesta ei vielä ollut. Kirjan kustantaa Moreeni ja sen on tarkoitus olla pieni, pehmeäkantinen opus samaan henkeen kuin Finland Family Style.

Aina kadun jälkikäteen, kun suostun kuvauksiin, kun saa yrittää monta päivää siivota ja puunata, järjestellä, pyykätä kasoja jne...kuvauksia varten, silti säilyttäen tietty rentous ja elämänmakuisuus omassa kodissa. Meidän kotihan on kuvattu jo kertaalleen sisustusjuttuna Koti ja Keittiö-lehteen, se on jo koettu, nyt ei oltu tekemässä sellaista juttua. Kotimme on myös rentoutunut lasten myötä, on tullut tavaraa, askarteluja, piirroksia, kirjoja, kaikkea vain lisää...Tekijöillä oli kuitenkin visio, mitä tältä kodilta kirjaan halusivat. Valmiita kuvia en valitettavasti nähnyt, pitää minunkin odottaa syksyyn, kun oli tuo pikkumies mukanani koko päivän. Hän lienee päässyt mukaan kuviinkin...Mukava ja nopeatempoinen päivä tänään olikin, tässä joitakin tunnelmia kuvauksista:

Meillä on ollut vain 4 jakkaraa ja syöttötuoli ruokapöydän ympärillä, innostuin hankkimaan 4 jakkaraa lisää vieraita varten, kun sain tietää kuvauksista.


















Jakkarat oli tarkoitus koota kuvauksiin, ei ihan ehditty...


















































Marimekolta tulee syksyllä uudenlaiset vuodevaatteet-ne ovat paksua tasaraitaista trikoota! Tuli vähän Muji mieleen. Tämä on sellaista marimekkoa, mitä on toivonut näkevänsä pitkään. Hullaannuin heti! Olen kohta 15 vuotta käyttänyt valkoisia vuodevaatteita, mutta nämä haluan ehdottomasti meille. Ne ovat myös käytännölliset, ei tarvitse silittää. En tosin silitä koskaan omia nykyisiä kokovalkoisiakaan, rakastan pellavan pehmeitä ryppyjä.



































































Olispa meillä aina näin siistiä...Kuvassa kirjan tekijät kuvaaja Ulla-Maija Lähteenmäki ja toimittaja Heli Lahdenranta.


















Marimekolta lainassa olivat Sukat makkaralla-lasit ja tasaraitaiset mukit, jotka julkaistaan nekin vasta syksyllä. Siirtolapuutarha-astiat ovat minun omia.







































Lopuksi söimme mun tekemää fetasalaattia ja kuvauksissa olleita leipiä.