2011/07/30

Päivänpiristystä ja syvällisempää mietintää

Jo kaksikin sisustusasiakastani on vinkannut Valkoinen Harmaja-blogista, jota he seuraavat. Olen sitä itsekin vilkaissut, (en valitettavasti ole kovin ahkera blogien lukija, yleensä luen jotain sisustuslehteä sohvalla tietokoneella hoidettavien töiden vastapainoksi, mutta tilannehan voi aina muuttua ) joskus puoli vuotta sitten, nyt löysin sen taas ja ilahduin kovasti, kun blogi oli huomioinut asuntomessukohteet, joissa olen ollut mukana tänä kesänä. Hän hienosti kiittelee, miten taloihin on saatu asutun ja kodikkuuden tuntua, kun ammattilaiset ovat olleet mukana. Laitoin kiitokset myös hänelle palutteena eli kommenttina. Näin hän löysi myös minun blogini! On tietysti mieletön yhteensattuma minulle, että hän rakentaa Kannustalon Harmajaa.

Usein sisustusjutuissa ja asuntomessukohteissakin on se "vika", että ne on työstetty liian hienoiksi, varovaisiksi, "taatun tyylikkäiksi" ja sitä kautta jäykiksi ja kuolleiksi, sisustus jää sille "ihan kivaa ja hienoa"-asteelle, oikeasti asiasta kiinnostuneet ja innostuneet (rakentajat, sisustusta uusivat ja seuraavat, suunnittelijat, muotoilijat ) eivät saa siitä mitään, ne jäävät kylmäksi. Me ammattilaiset, jotka olemme tietysti nähneet jo kaikenlaista, uskallamme ehkä ottaa vähän rennommin, kaiken ei tarvitse olla niin käsikirjoituksen mukaista. Voi jos tietäisitte, mitä meillä oli Kirsi Valannin kanssa mielessä Kannustalon kohteita suunnittellessa, kaikki ei suinkaan toteutunut! Siihen on vaan totuttava ja sopeuduttava, pitää luovia projektin edetessä eikä hermostua. Sitä kautta nämä kohteet ehkä koskettavat ihmisiä.

Joku uusi lukija kyseli juuri tänään, josko blogiini voisi saada kuvia meiltä kotoa ja varsinkin Oliverin huoneesta. Olen erittäin varovainen asian suhteen, kun "täydellinen kattaus" meiltä on jo esitelty lehdessä (Koti ja Keittiö nro 3/09) sellaisena kuin olen sen alunperin suunnitellut . Olen myös kyllästynyt siivoamiseen ja stailaamiseen meillä kotona, kun teen sitä kuitenkin päätyökseni. Täytyy jäädä miettimään tätä asia. Ehkä se, että meillä neljän hengen perheessä, joista kaksi aika pieniä lapsia, mutta yksi aikuinen sentään sisustusalalla, ei todellakaan ole kaikki tavarat viivottimen suorassa ja eikä todellakaan löydy kauniita asetelmia yhtään mistään. Toisaalta voisi olla vapauttavaa teille lukijoille huomata, että eihän "suutarin lapsillakaan ole kenkiä", jopa tuolla ammattilaisella on noin sotkuista kotona! Jään miettimään tätä asiaa.

2011/07/28

Kannustalon mummolassa

Kannustalon kahden sukupolven pihapiirin toinen kohde oli alusta saakka tarkoitus työstää kahden tässä ajassa elävän ja liikkuvan eläkeläisen kodiksi, mutta ei suinkaan vanhainkodiksi, vaikka se teema tässä mukana kulkikin. Kirsi Valanti vastasi kiinto-ja irtokalustesuunnitelusta, minä vastasin pientavaroista. Konsultoin asiassa myös Päivi Jantusta, joka työskentelee Kannustalosssa tiedottajana ja on tehnyt pitkän uran Iittalassa. Päivin kanssa puntaroimme pieniä yksityiskohtia. mm, astioissa ja sisustuksen yksityiskohtien oikesta hengestä. Halusimme kaikki, että sisustuksesta ilmenisi kuviteltujen asukkaiden rakkaus klassiseen tyyliin. Kuten olen Deko-lehden jutussa maininnut, tämä kohde saattaa selkeällä arkkitehtuurillaan koskettaa nuorempaakin.


Työhuoneen kirjahylly, kiitos Tammelle, täyttyi nopsaan.


Työhuoneessa, nämä eläkeläisethän ovat siis vielä kiinni tässä maailmassa, on kodikkaaat Tikaun matot, Kirsi Valannin Lähellä-työpöydät ja Kotoa kotiin-työtuolit. Paikallisesta purjehdustarvikeliikkeestä kuvauksiin lainattu jalallinen kaukoputki täydentää tunnelman.


Mummon ja papan makkarissa on ripaus kultaa ja kimallusta...Grafiikka seinällä Kuutti Lavosen, tekstiilit Designers Guildin.


Pidän pitkistä näkymistä, siksi kuva kuistilta keittiöön. Taas Ikean "halpis"raitamatto antaa rytmiä ja jäntevyyttä tilaan. Ei pidä halveksia halpoja tuotteita. Etualalla eteisen Artekin pöydällä Harri Koskisen Marimekolle suunnittelemia Loistava-kynttilänjalkoja, tulevat syksyllä muyyntiin.


Talon valoisalla kuistilla on Ikean graafinen matto ja Artekin tarjoiluvaunu, hyvä yhdistelmä. Tyynyt penkillä Designers Guildin.

Ykköstalossa asuntomessuilla

Kuten olen jo täällä blogissa kertonutkin, olin mukana tänä vuonna Kannustalon kohteissa Kokkolan asuntomessuilla. Näin jälkikäteen ajattelen projektissa mukana olo oli erittäin antoisaa, opettavaista, väsyttävää ja stressaavaakin. Olin Kirsi Valannin apuna kaikissa kohteissa, auttelin häntä tekstiilissä, astioissa, valaisimissa ja pikkutavaroissa. Kirsi Valantia en tuntenut entuudestaan, mutta voin sanoa, että sydämellisempää, sympaattisempaa, antautuneempaa ja ammattitaitoisempaa sisustussuunnittelijaa en ole tavannut. Meillä oli yhdessä rankka mutta mukava rupeama kesäkuun alussa Kokkolassa, kun laittelimme kaikki kolmea kohdetta kuntoon kuvauksia varten. Sisustimme talot valmiiksi messuja varten ja kuvasimme ne Mirva Kakon kanssa Dekoon viidessä päivässä, mikä on poikkeuksellisen tiivis aikataulu. Omana apunani oli kannuslainen sisustusalan opiskelija Mirva, joka oli niin suureksi avuksi sisustuksen paikoilleen laitossa, että sitä on vaikea jälkeen päin käsittää.

Tein kuvausjärjestelyt ja myös tekstit kohteista 37 ja 38 Dekoon, katsokaaapa sieltä tarkemmin.

Tämän meidän pääkohteemme on eurooppalaista eleganssia ilmentävä, upea, sielukas kohde, jossa jokainen Kannustalon aiemmista kohteista pitänyt voi aistia kodikkuutta ja myös jotain uutta, modernia ja ainutlaatuista.

Tässä talossa, pääkohteessa nro 38, "ykköstalossa", oleva kouluikäisen lapsen huone oli suosikkini, meneehän esikoiseni kouluun ihan kohta. Huoneen automatto Tikaun, legot Suomen Lego ja pikkutavarat pöydällä Palasetin ja Hiivisketun.


Kuva yläkerran arkiolohuoneesta, jossa on muuten tavallaan esikoiseni Oliverin ensimmäinen julkinen "taidenäyttely": olin askarrellut merimaailmoista innostuneen Oliverin piirroksista ja värityksistä valmiita tauluja. Olin ajatellut itse niitä lapsenhuoneeseen, mutta ne kelpuutettiinkin koko perheen arkiolohuoneeseen! Touhupaikan keskipisteenä Stigan perinteinen (vähän "muovinenkin") jääkiekkopeli, joka tuli yllättäen projektin edetessä tosi ajankohtaiseksi, kun Suomi voitti MM-kultaa jääkiekossa :)


Kylpytiloissa on levollinen tunnelma, kun käytettävät materiaalit ovat samaa sävy ja kokoa.

Näkymä olohuoneesta ja kirjastosta.

Näkymä olohuoneesta ruokailutilaan päin.



Ruokailutilaan valikoitui parhaimmaksi valaisimeksi Ingo Maurerin upea kattovalaisin Zettels, joka tuo sopivasti kontrastia sisustukseen. Mietimme pitkään kristallikruunun ja jonkin modernin valaisimen välillä, tämä yksilö onneksi, minunkin fanituksestani ehkä johtuen, päätettiin ottaa mukaan. Siitähän on kohta tulossa Kannustalon sisustuksien uusi tunnusmerkki, kun se on myös Ulla Koskisen Lato-kodin kuvissa. Ruokailutilassa yhdistyy rentous ja hienostuneisuus.


Tässä lopuksi eräänä ihanana auringossa kylpevänä kesäiltana otettu kuva kohteen pihalta merelle päin. Oli rauhallinen ja seesteinen, loppumattoman illan ja yön tunnelma.

Oma perheeni oli mukana kuvausreissulla. Kaikki perheenjäsenet tykästyivät Kokkolaan, se tuntui sopivan pieneltä, hallittavissa olevalta ja mukavalta ja kauniilta merenrantakaupungilta. Yövyimme Vanhan Kaupungin Ravintolan Majatalossa, jo se oli eksoottista. Tämä työprojekti jäi jotenkin omalla erityisellä tavallaan koko perheen mieleen. Esikoinen olisi halunnut kesälomallakin takaisin Kokkolaan, äiti vähän jarrutteli...menen sinne itse kuitenkin takaisin elokuussa.


Venlan pauloissa

Kannustalolla oli tänä vuonna asuntomessuilla kolme kohdetta. Kolmas kohde, nro 4 Venla, tuli loppuvaiheessa mukaan sen vuoksi, kun Kannustalo osti Oravaistalon alkukesästä. Oravaistalon osaaminen valmistalomallistoissa täydentää loistavasti Kannustalon tuotevalikoimaa. Asuntomessutaloa oli jo alettu rakentamaan Oravaistalon tehtaalla, sen sisustaja Kirsi Valanti hyppäsi myöhemmin liikkuvaan junaan ja liikkuvan junan viimeiseen vaunuun ehdin mukaan minä vielä.

Talosta päätettiin tehdä iloinen, reipas ja värikäs lapsiperheen talo. Muissa kohteissa oli mukana Vallila Interior ja sitä kautta Designers Guild, tämän valmistajan kankaat, tapetit, koristetyynyt, huovat ja vuodevaatteet sopivatkin tähän kohteeseen parhaiten. Itselleni Guild on vanha rakkaus, joka ei ole koskaan sammunut. Olin aikoinaan monta vuotta töissä Helsingissä Yrjönkadulla sijainneessa Sisustusliike Kuistissa, joka oli agenttina Guildin kankaille Suomessa. Rakastan muuten Tricia Guildin sisustuskirjoja, niissä rehevä kuositus ja värikkyys yhdistyy taitavasti designiin ja selkeämpään maailmaan.

Taloon oli valittu Topi-keittiöiden musta keittiö, joka antoi sopivasti potkua värikkyydelle. Sitä kautta musta kulki juurevana teemana läpi sisustuksen. Otin keittiöön punaisia kodinkoneita ja värikkäitä Iittalan astioita piristämään tummaa ilmettä. Tässä talossa on käytetty myös paljon Keraplastin muovisia valaisimia, ne sopivat mielestäni hyvin lapsiperhetaloon.

Tämä kohde on esitelty laajasti Koti ja keittiö-lehden numerossa 8/11. Myös Avotakka 8/11 ja Anna nro 29 ovat huomioineet kaikki työmme hienosti. Bongasin myös erään blogin , joka oli tykännyt kaikista kohteistamme.






Yläkerran arkiolohuoneessa saavat lasten leikit olla levällään. Brion junarata oli paikalla sisustusvaiheessa käyneiden lasten suosikkijuttu.


Tämän talon oma suosikkihuoneeni on ehdottomasti pikkupojan huone. Se johtuu tietysti siitä, että kahden pienen pojan äitinä minun on helppo samaistua tähän maailmaan. Kirsi Valanti oli jo valinnyt tapetit ja verhokankaat tähän huoneeseen, kun aloitin projektissa, mutta vuodevaatteita ja mattoja pääsin minäkin suunnittelemaan ja pikkutavararathan ovatkin sitten kokonaan minun valitsemiani. Tämän talon kaikki matot ovat Verson ja kalusteet Vepsäläisen valikoimista, kuten muidenkin kohteiden. Lastenhuoneissa muuten samat mustat, hauskat Avan lastensängyt, joita minäkin ihastelin Habitaressa.




Pikkupojan huoneessa on pöllö-ja eläinteemaa. Tämä ajatus on saanut viitteellisesti alkunsa verho-ja vuodevaatekuosista. Vitran Pöllökello on Artekista, pöllöaskartelu kehyksissä on meidän Oliverin tekemä, hyllyssä on pikkutavaraa mm. Hiivisketusta, Briolta, pahviset koottavat viidakon eläimet Korjaamon kaupasta Helsingistä. Pienet huopaeläimet ovat Kotoa kotiin by Kannustalon.

Seinällä "pahviset eläinnaamat" eli kolmiulotteiset seinäkoristeet Hiivisketusta, Kiondo-korit Kotoa kotiin by Kannustalon, pehmoeläimet on meiltä kotoa paitsi tuo isosilmäinen kangaskoira on Reilun Kaupan Tähdestä Helsingistä, sen on tehnyt Uusix-verstas.

Tämän projektin myötä ihastuin minäkin noihin String-hyllyihin, mitä on nyt vilahdellut monissa lehdissä ja blogeissa. Ne ovat tosi kätevät ja aika edullisetkin. Olen vimmattuna miettinyt, mihin meillä kotona niitä voisi laittaa, en ole ihan järkevää paikkaa vielä keksinyt.

Tämän kohteen parhaita puolia on iloisuus, helppous ja värikylläisyys. Tulin itse ainakin aina jotenkin rentoutuneeksi, kun paikalla kävin.

2011/07/21

Aittaa laittamassa

Kaikkeen sitä suostuu, kun pyydetään, ajattelin, kun olin lupautunut mukaan Deko-lehden oman asuntomessukohteen sisustustiimiin. Kohteen nro 8 (Aitta) sisustuksesta vastasi Susanna Vento, auttelin häntä tuotteiden tilauksissa ja esillepanossa toukokuun puolessa välissä. Tässä työkeikassa oli hyötyä ja ideaa hyvinkin sen takia, kun olin mukana Kannustalon messukohteissa, kuten aiemmin kerroin. Kävin aina samalla tsekkaamassa tilanteen muissa kohteissa, kun Kokkolassa kävin. Tätä Dekon kohdetta laitettiin kuntoon 3 päivää, sen verran varhainen ajankohta oli...taas jyrisivät kaivinkoneet pihalla, kun eräät laittelivat tavaroita paikoilleen.

Messujen sisustuksien laiton jälkeen oli pakko pitää lomaa jonkin aikaa. Kun kuitenkin vielä äitiyslomalla olen eli täyspäiväisesti kotona erittäin vilkkaan 1.7 v poikalapsen kanssa, ja oman energiansa vei lastenhoitojärjestelyt ja sen sellaiset työkeikkojen vuoksi, on pitänyt vähän palautua. Muutaman päivän sisällä tsemppaan tänne blogiin muut asuntomessukohteet, joissa olen mukana, mutta nyt nähtäväksi tämä kohde, Pasi Salmelan rakennuttama Aitta.


Talossa oli suloinen pikkupojan huone. Susannalla eli Suskilla oli muutama sama suosikkituote pikkutavaroissa kuin mulla Kannustalon lastenhuoneissa. Miten sitä silmä tarttuukin joihinkin samoihin hyviin juttuihin, naureskeltiin Suskin kanssa yhdessä. Esimerkiksi Brion Pöllö oli houkuttanut meitä molempia. Lopputuloksen ilme toki ihan erilainen.



Kiva asetelma tytön huoneen pöydällä. Yritimme saada tuota Pehtooripannua valkoisena, mutta ei onnistunut, punainen on ihan hyvä!



Kumpparitkin voi laittaa eteisessä suoraan riviin ja järjestykseen.





Näitä kuvia ei sitten koskaan sisustuslehdissä näe: alla ihan hauska asetelma kehyksiä ja jakkaroita odottamassa siirtoa muualle...tai sitten ne jäävät tähän messuvieraiden ihmeteltäviksi.


Ihanainen ja aina ilonen Suski työn touhussa...Hän jopa lainasi Jopoa, jotta pääsen pyöräilemään messualueelta majapaikkaan myös jatkossa.






Tämä sisustus on trendikäs, ajankohtainen ja raikas. Käykää kaikki toki Kokkolassa katsastamassa asuntomessut!