Makupaloja Habitaresta

Tämän vuoden Habitare oli jo etukäteen ristitty ammatilaispiireissä välivuosi-Habitareksi, koska joka vuosi ei kenenkään valmistajan rahkeet tulisi riittämään isoihin messuponnistuksiin. Yleensä kaikkein mielenkiintoisin Ahead-halli olikin tänä vuonna hyvin epäkaupallinen, siellä oli paljon erilaisia näyttelyjä, protoja ja opiskelijoiden töitä.

Marimekon osastolta oli helppo aloittaa messujen katselu. Tänä vuonna Marimekko on lanseerannut Anu Penttisen Sukat makkaralla-lasisarjan. Ne olivat esillä tuttuun tapaan kuosikimaran keskellä.


















Hauskan graafinen musta-valkoinen Ava Roomin osasto piti tietysti tsekata. Ava Room on viiden lapsen perheen oma tuoteinnovaatio, jossa pedit saa pedattua näppärästi ja siistinnäköisiksi vetoketjullisella päiväpeitteellä. Tämän vuoden Habitaressa he lanseeraavat kalustemalliston lapsille. Sängyt ovat muotokieleltään hiukan retrohtavia, mutta myös selkeän skandinaavisia. Musta väri on ajankohtainen uutuus lastenhuoneisiin. Sängynpeitteitä saa myös Marimekon kankailla tehtyinä.























Rintala Meublen osastolla oli yksi messujen parhaista tuotteista. Matti Rintala on pelastanut vanhojen rakennusten lautoja, joista saadaan Martta-pöytään kansi. Jalat ovat korkeakiiltoista mustaa, upean krouvi yhdistelmä. Tuotteen hienous meinasi hävitä osastolla olleen performancen taakse...


















Entisenä kajaanilaisena olin jo kesällä paikallislehdestä lukenut, että Elina Helenius, jonka käsinkirjottuja palleja lainasin messutaloni sisustukseen kesällä, on tehnyt Kainu-mallistoon suomenlampaan ja harvinaisen Kainuun harmas-lammasrodun villasta käsin kudottuja tyynyjä ja shaaleja. Kauniit maanläheiset värit sopivat hyvin rouheaan ilmeeseen. Raidoitukset hienosti ajanhenkiset.


















Saman suunnittelijan samaan Kainu-mallistoon suunnittelemat Aarikka-henkiset piensisustustuotteet muistuttavat omalta mökiltä saunakamarista löytyneitä vanhoja puisia tarve-esineitä.


















Ahead-hallissa oli eräänlaiset markkinat, joissa suunnittelijat markkinoivat osaamistaan ja tuotteitaan. Hella Hernbergin vanhoista kankaista käsintehdyt valaisimet olivat idealtaan ja ilmeeltään jo jotenkin nähdyn, tutun oloisia, mutta silti kauniita läpikuultavuudessaan.


















Design Partners 100-näyttelyssä huomioni kiinnitti taas Pappelinan musta-valko-beige-sävyiset muovitekstiilit. Eivät näytä yhtään muovisilta. Tekniikka on vanha ruotsalainen kudontatekniikka, suunnittelija on modernisoinut väritykset ja kuosit tähän päivään sopiviksi. Matot aika oivallisia esim. keittiöön.


















Ja lopuksi Mum`sin tuolit, toteutus zulujen käsityötekniikoihin perustavalla tekniikalla kierrätysmuovista. Muotokieli ihan tätä päivää.