Hyvää JOULUA!

Jouluvalmistelut ovat jo pitkällä. Omiin jouluperinteisiini kuuluu joulukoristeiden kaivelu esille pikkuhiljaa, piparien ja torttujen leipominen ja ehdottomasti valkoisten amaryllis-kukkasipulien hankinta hyvissä ajoin ennen joulua. Ne istutetaan multaan ja tunnelmaan kuuluu sipulista nousevan kukkavarren nousun seuraaminen päivittäin. Usein yhdestä sipulista saa montakin kukkavartta.

















Kaupunkilaiselle joulukuusen hankinta ja sijoittelu kotiin on usein ongelmallista, olen itse korvannut kuusen koristelemalla parveketta jouluisesti. Muutama havunoksa, risukoristeet, kynttilälyhty ja valkoiset lampaantaljat tuoleissa tekevät lämpimän tunnelman.






















Tänä jouluna päätin täydentää joulukoristekokoelmaani Tikaun joulupalloilla, jotka saapuivat postitse kauniiseen rasiaan pakattuina (rasia kuvassa ylempänä). Ovat kuulemma olleet erittäin suosittuja. Pallot ovat käsinmaalattuja ja useaan kertaan lakattuja, ovat siten työläitä tehdä. Ensi jouluksi on tulossa palloja myös eri kuvioilla, voin taas täydentää kokoelmaani.


















Joulun tunnelmaan virittäytymiseen kuuluu myös joulumyyjäisissä kiertely. Tasokkaimmat ja monipuolisimmat myyjäiset ovat Design Forumissa nyt kahtena edellisenä viikonloppuna järjestetyt Ornamon myyjäiset. Molempina viikonloppuina paikalla olivat eri käsityöläiset ja valmistajat, mikä oli kivaa vaihtelua. Pitäydyin päätöksessäni ja hankin vain koristeita, vaikka ihania tuotteita olisi ollut paljon tarjolla. Mukaan lähti Eeva Lithoviuksen suunnittelutoimiston Elsan tapetinpaloista valmistamia kolmiulotteisia joulupalloja.

















Piipahdin myös Taideteollisen korkeakoulun myyjäisissä, jotka olivat 22.-23.11. Taikin myyjäisissä vahvana trendinä oli vanhan tuunaaminen ja kierrätys. Melkein jokaisella opiskelijalla oli koruja ja pikkutavaraa kierrätetyistä materiaaleista. Ihan kunnioitettava ajanhenkinen ajatus kyllä.

Käyn yleensä myös Tuomaan markkinoilla Esplanadin puistossa. Siellä on kiva katsella käsityöläisempää tekemistä, mm. mummojen neulomia villasukkia ja käsintehtyjä joulukoristeita. Näiltä markkinoilta palasin valkoiset pässinpökkimät villasukat mukanani kotiin Lasipalatsissa sijaitsevan Eat & Joy-maatilatorin kautta. Sieltä nappasin mukaan Limbbu-maalaisleivän ja pullon kehuttua Hommanäsin glögiä.

















Pimeinä iltoina, joita totisesti on nyt marras-joulukuussa riittänyt, kaivetaan kaappien kätköistä vuosien mittaan keräillyt kynttilänjalat ja pidetään niissä iltaisin palavaa kynttilää.

Kynttilänjalat Harri Koskisen Iittalalle suunnittelemia: vasemmalta isot ja pienet Lantern-lyhdyt, oikealla Atlas-kynttilänjalat. Välillä Lantern-lyhdyissä voi myös säilyttää jotain, tässä tapauksessa Iittalan omia lasisia joulupalloja. Köyhänhopeiset joulukoristeet Mosasta.


















Valkoiseenkin jouluun tekee mieli välillä väriä. Harri Koskisen Iittalalle suunnittelemat Halo-tuikkukynttiläalustat toimivat tähän tarpeeseen. Mukana myös pieniä Lantern-lyhtyjä eri väreissä sekä joulunpunainen Atlas.


















Valkoiset amaryllikset kukkivat jo uhkeimmillaan. Ne puhkesivat kukkaan juuri sopivasti lumen ja pikkupakkasten tulon myötä, huoneet täyttyvät nyt valosta ja auringosta!























Näiden kuvien ja loppuvuoden joulutunnelmien myötä Mustapiste-blogi jää toistaiseksi määrittelemättömän mittaiselle lomalle ja toivottaa kaikille lukijoille hyvää ja etenkin rauhallista JOULUA!

Hyvää tekeviä joululahjavinkkejä

Kaikki hyvissä ajoin liikenteessä olevat joulusta innostuvat ihmiset alkavat miettiä jo nyt hyviä joululahjaideoita tuttavapiirille. Ihmisille, joilla on jo kaikkea, on nykyään tapana antaa lahjaksi jotain hyvää tekevää. Eksyin itse Plan Suomen sivuilla ja sieltähän löytyi monta kaunista tuotetta joko itselle tai lahjaksi samalla hyvää tehden. Tilasin itselleni Tikaun joulupallot, jotka olin ajatellut ostaa muutenkin. Shopissa näytti olevan myös kauniita puunsiemenistä tehtyjä koruja.

Toinen hyvää tekevä verkkokauppa on Kannustalon Kotoa Kotiin-malliston myyntipaikka, josta kirjoitin jo Habitaren aikaan. Pientä kivaa edukkaampaa tavaraa saisi olla enemmän, mutta esim. sisalista ja kierrätetystä muovista käsinpunottu Kiondo-kori on kohtuuhintainen ja hauska.

Löytöretkellä Mosassa

Jokaisen sisustajan aarreaitta ja huokailun arvoinen tavarataivas MOSA interiors piristi taas päivääni, kun varta vasten menin sinne tutkimaan uutuuksia. MOSA on Airikkalan perheen perustama sisustustavaraliike Tapanilassa osoitteessa Viertolantie 2-4 B. Se on saanut nimensäkin Tapanilan ruotsinkielisestä nimestä Mosabacka. Liike sijaitsee aivan Tapanilan juna-aseman tuntumassa vanhassa punatiilisessä rakennuksessa. Rakennus sinällään on jo tunnelmallinen vanhassa vähän römppäisessä olemuksessaan ja MOSA sopii sinne äärimmäisen hyvin. Rakennuksessa on muutama muukin alan tukkuliike, jotka valitettavasti eivät ole yleisölle avoimia.























Tila on tehdashallimaisen iso ja valoisa, tavarat MOSAssa sekaisin ripolteituina sinne tänne kasoihin, pinoihin ja pöydille. MOSA tuo maahan ruotsalaisen Affarin tuotteita, myös toki muitakin. Välillä törmää ihaniin tavaroihin, jotka eivät ole edes myynnissä, niissä on vain kuljetettu tänne jotain kiinnostavaa. Liike elää jotenkin kuin teatterin kulisseissa, todellisuus ja kuvitelma sekoittuvat. Palvelu on erittäin hyvää ja kauniita esineitä unohtuu joskus tunnelmoimaan liikaakin. Paikka on esteetikkojen, ammattisisustajien ja kuvausjärjestelijöiden suosiossa, mutta ei onneksi liian suosittu.

















“Yritys on kasvanut muutamassa vuodessa niin, että olemme koko nelihenkinen perhe nyt täystyöllistettyjä tämän parissa. Jopa tyttären pieni lapsi pyörii täällä jo mukana kuin kotonaan. Olemme juuri saneet lisää tilaa ja laajentaneet vähittäismyyntipuoltamme”, kertoo Leena Airikkala. Hän on itse kuvataiteilija ja vastaa liikkeen somistuksista eri vuodenaikoina. Nyt hän oli loihtinut kuormalavojen päälle syksyiseen ajankohtaan sopivan kauniin asetelman, joka kuvastaa liikkeen tyyliä täsmällisesti.

















Mielestäni nämä esineet ovat parhaimmillaan yksittäisinä muunkaltaiseen, modernimpaan sisustukseen yhdistettyinä. Aion mennä lähempänä joulua vielä katsastamaan ihanimmat jouluherkut. Valitettavasti rakennuksessa tai sen lähimaillakaan ei ole kahvilaa, tänne olisi ihana tehdä tapaamisia. (Joudumme Mirja siis tapaamaan siellä omilla eväillä varustautuneena, terveiset pohjoiseen!)

Sataa, ropisee, pisaroi

Arabialla on pitkät perinteet taidekeramiikan valmistuksessa taideosastolla. Tämän syksyn uutuudet ovat Kati Tuominen-Niittylän suunnittelemia taide-esineitä.

Pisara-kaadin (kuvassa alla etualalla) on saanut ideansa A4-paperista.“Kun taittelin paperia kädessäni pituussuunnassa, huomasin, että siihen tulee luonnollinen kaatimen muoto. Suuaukko muistuttaa pisaraa”, Tuominen-Niittylä kertoo. Tämä tapahtui itse asiassa jo v. 1998, jolloin esine on saanut ensimmäiset muotonsa. Pisara-kaatimen tyyppisai kunniamaininnan kansainvälisessä keramiikkakilpailuissa Japanissa. Sitä valmistetaan myös rosterista.

Toinen uutuuksista, Objekt, (kuvassa takimmaisena) on myös tutunoloinen. Se muistuttaa Storybirds-kannusarjan kannuja ja onkin suunniteltu samaan aikaan. Objekt on puhtaasti kannunnäköinen, mutta se ei ole käytettävä. Esine ottaa olemuksellaan kantaa siihen, voiko esine olla veistos.

Nämä molemmat esineet ovat viettäneet aikansa Tuominen-Niittylän työhuoneen hyllyllä Arabian taideosastolla kaikki nämä vuodet, nyt ne pääsevät tuotantoon.

Kolmas syksyn uutussarjaan liittyvä esine on Vekki-vadin ja sitä pienemmän Venetsia-vadin muotoa toistava Napoli-vati. Kaikissa näissä vadeissa toistuu kolmiulotteinen aaltoilu, joka antaa esineen pinnalle kontrastia.

Kenkiä kaikissa ruskan väreissä

Mukavista ja mukavan näköisistä kengistään tunnettu espanjalainen Camper puskee aina vain uusia kenkämalleja markkinoille. Nyt ilmoitellaan syksyn ja ensi talven malleista, joita on olleet suunnittelemassa mm. maailmankuulut Hella Jongerius, Alfrdo Häberli ja Jaime Hayon. Pitkään Camper on käyttänyt myös muita tunnettuja suunnittelijoita myymälöidensä ilmeen luomisessa.

Taitavana värisuunnittelijana tunnettu hollantilainen Hella Jongerius on tehnyt muista poiketen vain uusia värityksiä ja struktuuriehdotuksia Camperin omiin kenkämalleihin. “Teen uusia värityksiä myös mm. Vitran Eamesin klassikkotuoleihin. Suurin osa myytävistä toimistokalusteista on turvallista mustaa, aloitin värisuunnittelun kehittelemällä tummia värejä, jotka ovat melkein mustia. Muoti on nopeammin uusiutuvaa, kevyempää ja usein ostat tuotteen juuri itseäsi ajatellen. Kenkien värityksissä voi jo irrotellakin. Pystyin tarjoamaan Camperin nuorekkaalle asiakaskunnalle raikkaampia vaihtoehtoja, mitä pystyn sisustuksen parissa tekemään”, kertoo Jongerius Frame-lehden uusimmassa syys-lokakuun numerossa. “Kaikissa värisuunnitelmissani on kuitenkin sama harmaalla taitettu värimaailma."

Camperin uusista kenkämalleista itse pidän "epämääräisten designvaatteiden ystävänä" eniten Maria Blaissen ryppyvartisista saappaista (Camperin nettisivuilta otetuissa kuvissa ylhäällä). Suomessa ja Helsigissä Camperia myy ainakin Zio, mutta luulen, että näitä designerkenkiä saa vain ulkomailta Camperin omista liikkeistä. Camperin oma nettikauppa ainakin palvelee meitä.

Mille Artek tuoksuu?

Artek lanseeraa yhdessä tunnetun Comme des Garconsin kanssa tuoksun, jonka nimi on STANDARD. Nimi perustuu Artekin ja Aallon alkuperäiseen ajatteluun standardeista huonekalusuunnittelussa. Ajatus unisex-tuoksusta on lähtöisin Artek Studiosta, varsinainen tuoksu on kehitelty Comme des Garçonsilla. Yhteistyö näiden valmistajien kanssa juontaa juurensa vuonna 2007 järjestettyyn tapahtumaan Comme des Garconsin Lontoon Dover Street Marketin myymälässä, jossa Artek esitteli Second Cycle-huonekalujaan. 

Artek ja CDG ovat molemmat valmistajina sellaisia, että ne liikkuvat laajalla alueella ja hakevat uusia toimintatapoja, väyliä tuoda ajatuksiansa esille. Tulee kuitenkin mieleen, eikö tuoksu olisi voinut olla esim. huonetuoksu? Se olisi edes jotenkin luontevammin liikkunut sisustamiseen ja kotiin, kotona elämiseen liittyvän hyvänolontunteen maailmassa? STANDARD maksaa 100 ml / 76 € ja Suomessa sitä myydään ainakin Artekin omissa myymälöissä.

Juhlamokan pyhävaatteet

Olettekos tulleet huomanneeksi tällaisen kampanjan? Paulig on tuonut markkinoille peltirasian, jonka sisältä löytyy peruspaketti Juhlamokkaa ja kahvilusikka.

Rasia on valmiiksi "paketoitu" lahja ja siksi mukava viedä viemisiksi, tupaantulijaislahjaksi, pikkujoululahjaksi tms. Rasioita myydään ihan tavallisissa, vähän paremmin varustetuissa ruokakaupoissa. Omamme ovat tarttuneet mukaan lauantaisella kauppareissulla.

Vuosi sitten lanseerattu idea alkoi Klaus Haapaniemen kuvittamalla rasialla, tänä syksynä kuvittajaksi valittiin Sanna Annukka. Pauligilla on tarkoitus jatkaa ideaa etsimällä vuosittain vaihtuvia uusia kuvittajia. Paulig on ajatellut rasiasta myös tulevaisuuden keräilykappaleita, ovathan vanhatkin kahvirasiat nykyään keräiltyjä. Rasioita tuodaan markkinoille aina rajattu erä himottavuuden lisäämiseksi. Onko teillä ehdotuksia, omia suosikkeja seuraaviksi kuvittajiksi tähän sarjaan..?

Itse toivoisin kahvilaadun olevan jotain muuta kuin Juhlamokkaa ja sisältä löytyvän muovilusikan väriksi hopean. Paulig on valinnut Juhlamokan siksi, että sillä on pitkät perinteet yhteistyöstä käsityöläisten kanssa.

Somedemos

Vielä löytyi materiaalia Habitareen liittyen-messujen runsaassa tarjonnassa on sulattelemista joksikin aikaa. Samoin monet yksittäiset hienot ideat tahtovat jäädä isompien hankkeiden alle. Yksi pieni, mutta mielenkiintoinen osasto oli Ahead-alueella sijainnut Design Migrationin osasto, jossa esiteltiin nuorten, jo nimeäkin saaneiden ja kansainvälisillä messuilla esittäytyneiden suunnittelijoiden töitä, ideoita uusiksi tuotteiksi teolliseen tuotantoon. Vastaavasti Design Forumissa näytettiin samat tuotteet toisesta, vapaammasta näkökulmasta. Ero uniikkituotteiden ja kaupallisempien välillä oli kylläkin hiuksenhieno. Sinällään protot olivat kylläkin osittain pitkälle vietyjä, ihan valmiita tuotantoon.


















Mari Isopahkalan, Tanja Sipilän ja Kirsti Taiviolan Boxbox-kierrätysmateriaaleista tehty mattojuttu oli hauska kaikessa epämääräisyydessään. Värit olivat hienot, kauhdutettuja sinisävyisiä paloja harmoonisessa kokonaisuudessa. Myös maton uusi muoto oli kiinnostava.


















Pöytä ja tuolit Enni Äijälän.


















Samat matot ja samojen suunnittelijoiden lepakkotuolit hiukan eri kokoonpanolla Design Forumissa.


















Mari Isopahkala esitti hauskan Muru-struktuuripintaisen maton. Pidin väristä, mutta en varsinaisesti ruskearuutu-vanharoosavärisistä kangasvalinnoista. Ihan varteenotettava ja käyttökelpoinen tuoteidea.



















Camilla Kroppin hienot lasiesineet jäivät Habitaressa jotenkin huomaamattomiksi, mutta Design Forumissa ne pääsivät oikeuksiinsa. Sarjassa on monia osia, joissa alimmaisissa voidaan säilyttää eri asioista, esim. pikkusyötäviä, mausteita, sokeria tms. Itse juomalasien käytettävyydestä en osaa sanoa mitään, näyttävät hiukan hankalilta.. Sama suunnittelija on tehnyt Iittalalle Trio-sarjan, joka minulla itsellänikin on hankittuna kirkas-ruskea-väriyhdistelmällä.

Hämmentyneenä Kaapelilla

Tänä vuonna pääasiassa Kaapelitehtaalla järjestetty Design Week jäi itselleni ja kuulemani mukaan monelle muullekin sekavaksi ja hämäräksi. Olin keväällä lehdistötilaisuudessa, missä kaikki kuulosti vielä lupaavalle ja mielenkiintoiselle, joskin silloinkin asioista kerrottiin aika ylimalkaisesti ja salaperäisesti. Myös tiedottaminen asioista oli pitkin matkaa olematonta, luin vasta tämän päivän Helsingin Sanomista, että odottamani hollantilaisten suunnittelijoiden näyttely oli peruttu.

Kun päivät menivät Messukeskuksessa Habitaressa aamusta iltaan, työpajoihin ei ollut mahdollisuutta osallistua. Pääsin käymään Kaapelilla vasta viime viikon perjantaina, jolloin mitään tapahtumia ei enää ollut, mutta kuitenkin viimeinen päivä Design Weekiä jäljellä. Muovit roikkuivat vain ovenpielissä kuin kaikki olisi jo loppunut. Sisällä ei ollut minkäänlaista opastusta tai tiedotetta siitä, mitä on esillä. Olo oli vähintäänkin hämmentynyt..

















Jossakin työpajassa oli ollut ilmeisesti ajatuksena kierrättää muovijätteitä, aiemmin mainitsemani MUM`sin Flowerball-valaisimen hengessä. Mitään valmiita tuotteita ei kuitenkaan ollut esillä, pelkät muovisilput.


















































Ainoa järkevä juonellinen esillepano oli Anteeksi-ryhmän tuotos, joka oli mielikuvitusleikki siitä, miten ryhmä ostaisi Marimekon ja mitä siitä seuraisi.

Latoa purkamassa

Messuissa on se huono puoli, että ne loppuvat joskus. Olen vuosia henkisesti kärsinyt siitä, että heti messujen sulkeuduttua klo 18 alkaa raivokas osastojen alasajo ja rynstääminen. Ekologisesta ajattelusta ei siinä kohtaa piitata tippaakaan, tavaraa, rakenteita menee roskalavalle itse tuotteita lukuunottamatta. Kannustalon kohdalla asia on onneksi toinen. Tärkein eli messuosasto itse, Lato ja sen keittiö lienevät löytäneet uuden omistajansa, myös paljon kalusteita, valaisimia ja mattoja on myyty halukkaille edukkaaseen hintaan, jos vain on hoksannut kysyä. Paljon tavaraa on ollut lainassa, ne palautetaan liikkeisiin ja omistajilleen.

Kukaan ei vielä tässä vaiheessa jaksa ajatella, että ensi syksystä alkaen messut ovat jokavuotiset. Moni valmistaja jättääkin ehkä jokatoisen vuoden väliin tai ponnistelut eivät ole niin huikeat. Omat odotukseni täytti hyvin designhenkinen Ahead-alue, siitä riittää pureksittavaa vielä joksikin aikaa. Köyhäilystä ei näkynyt jälkeäkään.

Tässä muutama kuva sunnuntai-illalta klo 21 aikaan. Tunnelma oli haikea: Sayonara, kerätkää kimpsunne ja kampsunne, on aika lähteä kotiin. Väsyneenä, mutta onnellisena.

Kotoa Kotiin

Kannustalo esittelee Habitaren aikaan Ladon “shopissa” oman lifestylemallistonsa, Kotoa Kotiin. Se on hyväntekeväisyysprojekti, jossa teetetään tuotteita maailmalla tarkoituksena parantaa suoraan tuotteiden tekijöiden ja heidän perheidensä olosuhteita tai saada tämä parannus aikaan muulla tavoin tuotteiden myynnin kautta. Kannustalon ajatuksena ei ole lähteä kilpailemaan sisustustavaratalojen kanssa tuotteissa, vaan tarjota omille asiakkailleen kodin lisäksi myös jotain pientä kaunista käytännöllistä kotiin.























































Mukaan on kutsuttu kansainvälisesti tunnettuja suomalaisia suunnittelijoita kuten Aki Choklat ja Jasmin Santanen. Akin mukaan tulo oli Kannustalon Mika Uusimäen aikaansaannos, Mika ihastui Akin Lahtiset-huopatossuihin. “Isäni on marokkolainen, olen aina pitänyt heidän perinteisistä baboucka-tossuistaan. Kotoa Kotiin-nahkatossujen muoto on saanut innoituksensa niistä tossuista”, Aki kertoo. “Muita tuotteitani myydään Suomessa kahdessa paikkaa ja myös Farfetch-nettikaupassa.


















Habitaren aikaan tuotteita sai ostaa vain torstai-iltana järjestetyssä Koti-illassa. Kuvassa alla shoppailemassa ja hyvää tuottamassa Aero Design Furnituren Helena Orava, Aki Choklat ja Original habitek works-kokoelman luoja Kirsi Gullichsen. Varsinaisesti tuotteet tulevat myyntiin Kotoa Kotiin-nettikauppaan lokakuussa.


















Muita tuotteita mallistossa ovat korit, huopaeläimet, torkkupeitteet, huopatossut, jotka ovat Kannustalon omalla tiimillä suunniteltuja. Projektipäällikkönä on ollut Katja Maetola, jolla on kokemusta tämänkaltaisista projekteista. Muita tunnettuja suunnittelijoita ovat Henrik Enbom ja Isa Kukkapuro- Enbom, jotka ovat suunnitelleet tuotteita yksinoikeudella kokoelmaan.

Katso video, missä Mika Uusimäki ja suunnittelijat kertovat projektista perinpohjaisemmin.

Eettisesti ja kauniisti

Habitare-messuilla kierrellessäni löysin kolme tuttua valmistajaa, joiden tuotteet sykähdyttävät joka kerta. Tikau, Taina Snellmannin perustama tekstiili-ja sisustusalan yritys oli mukana pienellä, mutta kattavalla osastolla. Tikau suunnittelee ja valmistuttaa Intiassa kodin sisustustuotteita, tekstiilejä ja asusteita, jotka ovat valmistettu värjäämättömästä kuidusta käsityönä. Mallisto koostuu matoista, peitteistä, koreista, laukuista ja huiveista. Itseäni ihastuttaa erityisesti tuotteiden rauhallinen, luonnonläheinen ja skandinaavisen kaunis värimaailma. “Se perustuu aina raaka-aineen ominaisväriin, värjäämättömät kuiduthan ovat niitä ekologisimpia”, kertoo Taina Snellman.

Yrityksen uutuutena messuilla oli huopamatto, jonka kuvioinnin oli suunnitellut Klaus Haapaniemi. Kysyin Tainalta, miten he olivat yhteistyöhön päätyneet. “Etsimme tietynlaista tuotetta eräälle perheelle työstettäväksi. Soitin vain Klaus Haapaniemelle ja hän innostui heti, niin yksinkertaista se oli. Kuviot kirjaillaan artesaaniperheissä Intian Kashmirissa”, Taina kertoo.

Kuva alla on iltavalaistuksessa otettu, se ei anna minkäänlaista oikeutta kauniille tuotteille. Kannattaakin vierailla Tikaun liikkeessä Lönnrotinkatu 39:ssa, lähellä Hietalahdentoria.


















Toinen yritys on jätemateriaalista eettisesti tuotteita Afrikassa jalostava ja tuottava MUM`s. Olen nähnyt heidän tuotteitaan joissakin lehdissä ja nyt katsastin messuosaston. Yritys on ehkä tunnetuin Flowerball-valaisimistaan, mutta nyt valikoimassa oli mukana vaatetehtaiden ylijäämäpaloista, trikookuteista tehtyjä värikkäitä palleja.


















En voisi kuvitella sisustavani kenenkään kotia pelkästään näillä tuotteilla, mutta yksittäisinä pieninä väripilkkuina ne voisivat toimia. MUM´sin nettikaupan kautta saa EcoDesign-näyttelyssäkin nähtyä Zulu Mama-tuolia, jonka valmistuksessa käytetään zulujen perinteistä korinpunontatekniikkaa. Istuinosa on 100% kierrätysmuovia.

Kolmas tuotantotavoiltaan ihan erilainen, mutta visuaaliseltaan maailmaltaan samanhenkinen on Anu Penttisen Nounou Design. Jo vuosia sitten ihastuin hänen musta-valkoisiin vateihinsa ja pulloihinsa. Niissä kiinnosti se, miten etniset vaikutteet, kuviot oli suodatettu tämän päivän muotokieleen ja ajatusmaailmaan sopiviksi. Näitä samalla tavalla kuvioituja lasivateja oli nyt valkoisina messuosastolla. Osastoa koristi myös iso seinäpaneeli, joka oli koottu yksittäisistä minipienistä ja suuremmista lasilaatoista, joita saattoi magneetilla yhdistellä mieleisekseen kokonaisuudeksi. Tuote on vasta protovaiheessa.





















































Katsastin tekstiä kirjoittessani myös MUM`sin nettisivut ja mitä löysinkään - Nounou Design on suunnittellut heille kuviointeja laukkuihin. Että yhteys ei sittenkään ollut niin kaukaa haettu!

Ladossa juhlitaan aamusta iltaan

Messut aukesivat keskiviikkona ammattilaisille ja torstaina yleisölle. Kaikki tuli valmiiksi ajoissa! Ladossa alettiin valmistella aaumupäivän ulkomaiselle lehdisölle suunnattua lehdistötilaisuutta aamusta alkaen ja tupa täyttyikin mukavasti. Vieraat ottivat talon ja sisustuksen heti omakseen, se alkoi tuntua kodikkaalta ja elävältä. Heille tarjottiin suomalaisia naposteltavia ruokia Arabian Runo-sarjan astioilta, juomisia Harri Koskisen Oma-sarjan laseista ja suut pyyhittiin Marimekon raitaservetteihin, pienintäkään visuaalista yksityiskohtaa siis unohtamatta. Vieraat viihtyivät.































































Legandat kohtaavat. Woodnotesin tekstiilitaiteilija Ritva Puotila ja Kotoa Kotiin-logonkin suunnittellut monipuolinen taiteilija Oiva Toikka levähtävät hetken Ladon olohuoneessa haitarimusiikista nauttien.


















Kannustalo on tunnettu sympaattisista ja rennoista koti-illoistaan. Tänä vuonna ne järjestettiin torstai-iltana messujen päätteeksi. Vieraat saivat levittäytyä talon viereen käytäville mukaviin My-ja Roo-säkkituoleihin ja lukuisille Artek-jakkaroille, kipeine jalkoineen myös hiukan Marimekon osaston siskonpedeille..































Musiikista vastasi Resonäärien bändi Hemmot.


















Illan huipennukseksi Wenzel Hagelstam huutokauppasi Avotakan lahjoittamia tuoleja ja pöytiä hyväntekeväisyyteen.