Asuntomessuilla Valkeakoskella

Kalenteri on kääntynyt jo elokuulle ja alkaa pikkuhiljaa tuntua, että syksy lähestyy. Koko kesän ollaan menty paikasta toiseen, haettu elämyksiä, kokemuksia, mutta myös nautittu paikallaan olosta, lomailusta, auringosta. On ollut sopivassa suhteessa mökkeilyä, ulkomaanmatkaa ja huvipuistoja. Osan materiaalista suodatan tänne blogiin syksyn mittaan, osan materiaalista näette ehkä jossain muussa julkaisussa.

Sain käväistyksi myös asuntomessuilla Valkeakoskella. Alunperin olen ollut ahkerakin asuntomessuillakävijä, 2000-luvun alussa kävimme kaveriporukalla järjestelmällisesti joka kesä analysoimassa messut, talot ja sisustukset. Parin vuoden ajan sain olla itsekin sisustamassa messuilla. Niinä vuosina väsymys oli niin kova messujen auettua ja jokaisen sisustuksen yksityiskohdan päästyä paikoilleen, että energiaa messujen kiertelemiseen ei enää jäänyt. Tänä vuonna siis lopulta katselin messuja tuoreesta näkökulmasta. Messuilla käsitellään vuosi vuodelta enemmän energiatehokkuutta ja ekologisuutta joka kantilta, hyvä niin. Näihin asioihin en nyt kuitenkaan perehtynyt, nautin puhtaasti visuaaliselta kannalta vierailustani!

Valkeakosken messut ovat aika pienet ja esim. kivitaloja oli vain muutama. Alue oli aika neutraali, ei järvenrantaa eikä muutakaan mikä alueesta tekisi mielenkiintoisen. Sen sijaan pihat ja puutarhat olivat mielestäni todella hyvin laitetut, keskeneräisiä ei juuri ollut. Aika paljon oli kivimurskalla huoliteltua pihaa, mikä on tietysti nopea laittaa ja helppo huoltaa. Terasikalusteet ja päivänvarjot olivat näyttäviä, oli isojakin oleskeluryhmiä, pääasiassa nyt niin ajankohtaisesta “muovirottingista”.

Asuntomessuillahan talon ulkomuoto ja sisustus ovat usein eri paria, mikä johtuu siitä, että usein talomallin päättää tuleva asukas, rakennuttaja ja sisustukset tehdään irrallaan talon arkkitehtuurista enemmän esittelytarkoituksessa. Luulen myös, että arkkitehti ja sisustaja eivät useinkaan keskustele keskenään. Näinhän todellisuudessa ei saisi olla.

Itseäni miellytti Valkeakoskella kokonaisuudessaan eniten kohde nro 21, Passiivitalo Paroc Lupaus. Talon ulkomuoto oli kylläkin liian muodokas, kun olen enemmän suoralinjaisen ystävä. Sisustuksen oli suunnitellut Inno-ohjelmasta tuttu Johanna Sippala, joka ei enää jatka kyseisessä ohjelmassa. Johanna tuntuu myös jääneen hiukan Markon varjoon ohjelmassa, koska ainakin tämä sisustus oli todella kaunis, mielenkiintoinen ja huolella tehty yksityiskohtia myöten. Koriste-esineitä, kynttilänjalkoja ja valaisimia oli tosin aika paljon, messuille voisi laittaa viitteellisemminkin pikkutavaraa. Mutta kaunis kokonaisuus silti!



































Olohuoneeseen oli tehty vanhaa jäljittelevä korkea tiiliseinä, joka antoi rosoisen vaikutelman koko huoneelle. Olohuone-ruokailutila oli yhtä ja sen väritys todella kaunis maanläheinen harmaa-ruskea. Syvyyttä sisustukseen antoivat vanhat puiset sivupöydät ja jakkarat.


















































Ruokailutilan ulkopuolella terassilla oli huoliteltu oleskeluryhmä.























Sisustuksellisesti hieno oli myös kohde 16, Maxit Ålesund-talossa, sisustajana Anna-lehden Seija Killström. Näin entisenä tekstiili-ja verhosuunnittelijana minua riemastutti runsas kankaiden käyttö verhoissa ja vuodetekstiileissä.
















Ruokailutila-olohuone oli moderni, ja sitä oli terästetty Foscarinin Big Bang-designvalaisimella.


Talossa oli myös musta keittiö, joka oli valoisasti ikkunoiden ääressä ja yläkaapiton, ilme ollakseen musta ei ollut ollenkaan synkkä.















Graafisen musta-valkoisella tavalla raikas kohde oli nro 23, Omatalo, sisustajana Päivi Laitinen-Slotte Rautakeskosta. (kuvat alla)







































Itselleni on ajankohtaista työtilan järjestäminen kotiin, joten kadehdin taloon järjestettyä avaraa, valoisaa työtilaa isojen ikkunoiden ääressä.


















Kohteen nro 24, Jämerä-kivitalojen Tuffi, sisustuksen suunnittelijana Elisa Räihä, paras osa oli alakerran valettu betonilattia. Se oli tietenkin harmillisesti peitetty paksuilla muoveilla messujen ajaksi. Sen sävy oli kyllä kaunis, olisi ollut ihana kokeilla paljaalla varpaalla myös sen tuntua. Sisustus oli äärimmäisen linjakas, osittain tutuilla design-klassikoilla toteutettu. Talo ulkomuodolllisesti ei tuottanut sellaista wau-tunnetta, kuin Jämerä-kivitalot silloin ennen muinoin messuilla ja sisustuskin jäi hieman kylmäksi. Yksittäisenä asiana huomioin, että liesituulettimet, kuten kuvassa alla, ovat kokeneet uuden muodon vallankumouksen. Ne ovat muuttuneet enemmän esineen tai jopa valaisimen kaltaisiksi, tavanomaisia ei juuri enää näe.







































Omaan makuuni olivat tämän talot wc:t, joiden seinät olivat lämpimän harmaan sävyiseksi “rappauskäsitellyt”. Tasoite oli Decosin valmistamaa stuccomaalia. Tämän tapaiset struktuuripinnoitteet olivat muutenkin aika käytettyjä. Korkeakiiltoiset valkoiset kaapit raikastavat tilaa.

















Kohde nro 34, Herrala-talojen Valo, jota on jo lehdissäkin esitelty, oli Pia Ojansuun ja Johanna Asikaisen käsialaa. Sisustuksessa oli muutamia yksityiskohtia, jotka ovat mainitsemisen arvoisia. Tässä talossa oli kauniit makuuhuoneet, jotenkin unenomaiset, kepeällä tavalla romanttiset. Pikkumakkarin peitteet ja tyynyt ovat Helsingin Kruunuhaassa sijaitsevasta Anne´s Past & Presentistä, maalaisromanttisen tyylin aarreaitasta, isomman makuuhuoneen tekstiilit jalasjärveläisestä Lennoilista.


































Keittiö-ruokailutila oli intensiivinen ison harmaan seinän ja sillä olevien taulujen ansiosta. RuokailuryhmänTolix-tuolit ja Secton Octo-valaisin oli yllättävä yhdistelmä.























Olohuoneessa oli Junetin hauskat Zipper-sohvat, vanha matka-arkku sohvapöytänä, metallinkiiltoiset Nya Nordiskan kankaasta valmistetut verhot ja käsinvirkatun oloinen peite.


















Talon pihassa oli erillinen kasvihuone, jossa oli päädyssä varasto työkaluille, aivan ihana!






















Yksittäisenä tuotteena nostan esille taas saman traktorinrengastyynyn, joita oli Turun pääkirjastosta. Silloin en löytänyt muistini sopukoista sille tietoja, mutta nyt löytyi nimi WOW, tyynyä myy Adi Kalusteet Oy. Tällä kertaa se löytyi kohteesta 37. Tämän värikkään sisustuksen talo näyttää johtavan Deko-lehden paras sisustus-äänestystä.


















Toisena materiaaliin ja muotoon perustuvana ideana huomioni kiinnitti kolmiulotteiset nippusiteistä kootut valaisimet, jotka olivat Riia Paasosen designiä ja käsialaa.























Ylipäätänsä-vaikka sisustus ei aina edustakaan omaa henkilökohtaista makuani, osaan arvostaa hyvin suunniteltua ja huolella toteutettua. Tiedän kuinka työlästä nimenomaan asuntomessuilla on rakentamisen ja messualueen keskeneräisessä sekamelskassa yrittää edes tuoda paikalle tavaraa, saati sitten, että aika aina riittäisi taulujen, korien, pikkupöytien ja maljakoiden asettelemiseen.

Ihan virkistävä käynti siis pitkästä aikaa! Messut Valkeakoskella jatkuvat 9.8. saakka. Ensi vuonna asuntomessut pidetään Kuopiossa, entisessä opiskelukaupungissani, kauniissa järvenrantamaisemassa. Siellä on ehdottomasti käytävä!