Hämmentyneenä Kaapelilla

Tänä vuonna pääasiassa Kaapelitehtaalla järjestetty Design Week jäi itselleni ja kuulemani mukaan monelle muullekin sekavaksi ja hämäräksi. Olin keväällä lehdistötilaisuudessa, missä kaikki kuulosti vielä lupaavalle ja mielenkiintoiselle, joskin silloinkin asioista kerrottiin aika ylimalkaisesti ja salaperäisesti. Myös tiedottaminen asioista oli pitkin matkaa olematonta, luin vasta tämän päivän Helsingin Sanomista, että odottamani hollantilaisten suunnittelijoiden näyttely oli peruttu.

Kun päivät menivät Messukeskuksessa Habitaressa aamusta iltaan, työpajoihin ei ollut mahdollisuutta osallistua. Pääsin käymään Kaapelilla vasta viime viikon perjantaina, jolloin mitään tapahtumia ei enää ollut, mutta kuitenkin viimeinen päivä Design Weekiä jäljellä. Muovit roikkuivat vain ovenpielissä kuin kaikki olisi jo loppunut. Sisällä ei ollut minkäänlaista opastusta tai tiedotetta siitä, mitä on esillä. Olo oli vähintäänkin hämmentynyt..

















Jossakin työpajassa oli ollut ilmeisesti ajatuksena kierrättää muovijätteitä, aiemmin mainitsemani MUM`sin Flowerball-valaisimen hengessä. Mitään valmiita tuotteita ei kuitenkaan ollut esillä, pelkät muovisilput.


















































Ainoa järkevä juonellinen esillepano oli Anteeksi-ryhmän tuotos, joka oli mielikuvitusleikki siitä, miten ryhmä ostaisi Marimekon ja mitä siitä seuraisi.

Latoa rakentamassa

Torstaina yleisölle avautuvaa Habitarea, vuoden suurinta sisustus-, huonekalu-ja designalan tapahtumaa, rakennetaan jo. Tänä vuonna olen mukana Kannustalon Lato-konseptin esillepanotiimissä. Lato alkoi rakentua viime tiistaina Messukeskukseen, valmiit elementit nousivat paikalle rytinällä 14 tunnissa.

Lato jatkaa komealla tavalla Kannustalon modernien talojen mallistoa. Ladon lähtökohdat kumpuavat perinteisestä suomalaisen maaseudun tutusta elementistä, ladosta. Se on konstailematon, kestävä ja monikäyttöinen rakennuksen arkkityyppi. Sen elementtejä ovat pohjan suorakulmio, harjakatto, pysty lautaverhoilu, suuret ikkuna-aukot kohtaamassa pienet ikkuna-aukot, liukuovet ja sisätilojen avoimuus, esteetön kulku.

Tunnen talon suunnittelijan Ulla Koskisen pitkältä ajalta ja olen ollut seuraamassa Ladon muuntumista kaupalliseksi tuotteeksi, talomalliksi alusta saakka. Kaikki alkoi Ullan oman perheen haaveesta omalle tontille rakkaan kesäpaikan läheisyyteen kaksi vuotta sitten. Muistan elävästi, kuinka Ullan kanssa rakensimme 100 % Design-messuja Lontoossa 2007 ja lounastauolla Ulla esitteli luonnosvihkostaan ensimmäisiä ajatuksiaan perheen tulevasta kodista. Olin jo silloin vaikuttunut, sekä talon koosta että ulkomuodosta, se oli jotain aivan uutta. “Uskon vahvasti yksinkertaisuuteen. Äärimmäisen selkeään, ankaraan ja vähän karhean kautta komeasti toimivaan Latoon.“ Ulla on kirjoittanut. Tämä ajatus oli jo alussa ja se on kantanut tänne saakka.


















































Messuversio Ladosta on aina vähän toisenlainen, muokatumpi, messuolosuhteisiin sovelletumpi kuin todellinen talo. “Tässä on mietitty messujen aikaiset kulkureitit, suunnat muihin osastoihin päin, ilmanvaihto, hengittävyys, avoimuus ja käytännöllisyys vähän eri perustein kuin todellisessa talossa. Tämä voisi olla kuitenkin todellinen talo, kunhan vain lisäisi kodinhoitotilat ja wc:t”, Ulla ja Mika Uusimäki Kannustalosta tuumivat keittiön tasoa mittaillessaan. “Teemme tästä mahdollisimman kodikkaan tuntuisen”, he lupaavat.


















Tässä muutama sisäkuva Ladosta. Keittiön on toimittanut Saari-keittiöt, olohuoneen kirjahyllykokonaisuuden Muunto, matot Woodnotesin, ruokapöytä Rintala Meublen ja valaisimet, pikkupöydät, ruokapöydän tuolit Aerosta.

Markkinoilla Kaapelilla

Tänään oli se aamu, kun piti joutua Kaapelitehtaalle Design Marketiin, jo perinteeksi muodostuneeseen, vuosi vuodelta kasvavaan designalan shoppailu-ja tuttujen tapaamistapahtumaan.























Valmistajista piti pintansa tänäkin vuonna Secto Design, joka jakoi esitteitä (ja jonotuslipukkeita?) jonossa olijoille. Yhä vain näitä tämän valmistajan valaisinten haluajia löytyy, vaikka Secto on ollut mukana jo useana vuonna. Oman Octoni hankin onneksi jo kaksi vuotta sitten samaisilta markkinoilta ilman jonotusta.























Muitakin tuttuja valmistajia oli tänä vuonna mukana (Tunto, Lumi Accessories), mutta ilahduttavan paljon myös uusia valmistajia, erityisesti muotipuolelta. Tämä oli selvä piristysruiske tapahtumalle, joka jo viime vuonna alkoi tuntua nähdyltä. On ollut puhetta siitä, pitäisikö valmistajat jakaa muoti-ja sisustusosastoihin hallin sisällä. Omasta mielestäni ehkä ei, elämäntapaani kuuluu muutenkin kaikkien kiinnostavien asioiden sekoittaminen, ei lokeroiminen. Sen sijaan tapahtuman luonnetta olisi syytä tarkistaa. Alunperin tapahtumaa on markkinoitu varastomyyntinä, nyt tuntui, että myyntiin myös paljon uutuuuksia täydellä hintaa. Niille tuotteille on omat paikkansa.

Kaipaisin myös huonekalu-ja valaisinvalmistajia/jälleenmyyjiä enemmän mukaan. Tiedän kyllä, että suuremman ja hintavamman tuotteen ostopäätös voi viedä aikaa, mutta ainakin viime vuonna Aeron yksittäiset pikkutuolit pääsivät nopeasti uusiin koteihin.























Hauskalla tavalla mukaan on ujuttautunut myös tapahtumia, nytkin Töölö Fashion Instituten ja Marimekon yhteisjuttu Saumuriralli. Viime vuonna oli jokin virkkaustapahtuma, jonka tarkemmat tiedot ovat valitettavasti unohtuneet.


































Pienen moitteen antaisin järjestäjille vaatimattomasta kahvilasta, parempaankin olisi voinut pystyä. Istumapaikkoja oli vain muutama ja nekin myytiin alta. Onneksi tuttu turvallinen Kaapelin oma Hima&Sali oli auki.

Jätepuusta ja muusta

Omalla kohdallani Design Week alkoi tänään. Artek avasi aamulla hollantilaisen muotoilijan Piet Hein Eekin myyntinäyttelyn Etelä-Esplanadin myymälässä. Olen itse nähnyt hänen tuotteitaan viime vuonna Milanossa Spazio Rossana Orlandissa, joka on yksi Eekin monista jälleenmyyjistä maailmalla. Näyttely on 4.9.-26.9. välisen ajan Espalla, sen jälkeen tuotteet siirtyvät toimitusmyyntiin Artekiin.

Fyysisiltä mitoiltaan pieneen Artekin näyttelytilaan ja ikkunaan oli saatu mahtumaan kattava kooste Eekin muotoilua. Myyntinäyttelyn nimi on “Hylkypuuusta huonekaluksi” ja jätepaloista kootut huonekalut ovatkin se, mistä hänen muotoilunsa on saanut alkunsa v. 1990 Design Academyn lopputyönäyttelyssä Hollannin Einhovenissa. Tänään erittäin sympaattisen oloinen ja puhelias Eek oli itse paikalla kertomassa tuotteistaan ja niiden taustoista.

Kaikki alkoi lopputyönäyttelyä varten suunnitellusta puukaapista, joka on tänä päivänä yksi hänen yrityksensä myydyimmistä tuotteista. Kaappi näyttää alkuun krouvilta, etupinnoissa risteilee vaihdellen erivärisiä jätepuupaloja, mutta sen sisukset on tehty uudesta puusta, kaappi toimii!

Tuotteet ovat malliltaan vakioita, mutta jokainen tuote on yksilö, sen mukaan mitä paloja on milloinkin saatavilla. Sävyt ovat kauniita harmaan, ruskean ja kauhdutetun valkoisen sävyjä.













































Itseäni viehätti myös sohvaryhmä, jonka tummat puuosat oli lakattu kiiltäviksi, pehmusteet olivat vastaavasti mattapintaista samettia. Tuotteissa leikiteltiin hauskasti kierrätystuotteisiin usein liitettävän römppäisen mielikuvan ja luksuksen välimaastossa.







































Eekin tuotteet ovat runsaassa 15 vuodessa saavuttaneet sellaisen suosion, että pelkästään ylijäämäpaloista tuotteita ei pysty enää tekemään. Hänen suunnittelufilosofiaansa kuuluu kuitenkin kestävä kehitys ja ekologisuus, kaiken suunnittelun perusta ovat materiaalit. Osa tuotteista on perustuu ulkonäköön. Eek oli pitkään halunnut toteuttaa klassisen kattokruunun, mutta kierrätysideologian mukaisia materiaaleja ei löytynyt. Uusista materiaaleista tehdyt tuotteet ovat mitoitettu niin, että materiaali tulee hyödynnetyksi mahdollisimman tarkkaan.


















Kaappien ulkomitat tulevat suoraan metallilevyjen leveyksien ja pituuksien mukaan. Tuotteiden ulkonäkö toistaa tuttuja tuotteita, kuten arkistokaappeja, mutta uudella tavalla. Mallistot elävät materiaalien mukaan.


















Kun mennään käytettävissä olevien materiaalien ehdoilla, myös yksityiskohdat täytyy miettiä niiden mukaisesti. Osa suunnittelua on, että sisäpuolet ja nurjat puolet saavat näkyä, yksityiskohdat ovat sinälllään merkityksellisiä. Mitään ei piiloteta, kaikki saa näkyä.Tämä idea toteutuu mm. messinginvärisessä kattovalaisimessa (kuvassa alla).

















Pienet ruuvit viimeistelevät “industrial lookin”. Usein suunnittelijalle itselleenkin tulee positiivisia yllätyksiä tuotantoprosessin aikana.

Eekin suunnittelemissa tuotteissa on aina mukana huumoria. Inspiraationa keramiikkakannuille oli, kun hän näki tyttärensä pyörittävän pastakonetta, josta tuli lituskaista pastaa. Tällä ajatuksella ja tekniikalla on toteutettu kannuja ja ruukkuja, jotka ovat ohuen massansa vuoksi todella kevyitä.























Tänä päivänä 40 ihmistä työllistävä yritys Geldropissa aukaisee ensi vuoden lokakuussa uuden showroomin ja shopin. Kokonaisuus on varmasti mielenkiintoinen, tilat sijaitsevat Philipsin vanhassa tehdasrakennuksessa. Yrityksen designfilosofia on erittäin ajankohtainen ja kasvua yritykselle olisi kuulemma enemmän kuin mihin pystytään vastaamaan.

Eindhoven on muuten Suomen kilpailija haettaessa maailman designpääkaupungiksi 2012, katsotaan miten käy ja mitä se tuo tullessaan.

Ostin myös hänestä ja työstään julkaistun kiehtovan kirjan Boek, joka on niin paksu ja runsaasti kuvitettu, että sen lukemiseen menee monta iltaa. Sain samalla Eekin signeerauksen kirjaan.

Lopuksi - elokuvaohjaaja Pedro Almodovar on suuri Eek-fani. Hänen uusin elokuvansa Särkyneet syleilyt vilisee muiden designklassikkojen rinnalla myös Eekin tuotteita.

Lasipalatsi Design Markets

Eilen Helsingissä alkoi Lasipalatsi Design Markets-tapahtuma, paikkana Lasipalatsin aukio, kuten nimestä saattaa päätellä. Tapahtuma kestää vain muutaman päivän, 5-8.8. Kävin uteliaana heti tapahtuman auettua katsastamassa, mikä juttu tämä oli. Ei tarvinnut olla paikalla yksin, kuten kuvasta alla huomaatte!


































Olin saanut tiedon Lumi Accessories-yrityksen kautta, jonka postituslistalla olen. Kutsussa kerrottiin tapahtuman olevan nuorten taiteilijoiden ja suunnittelijoiden töiden esittely- ja myyntitapahtuma. Ihan houkutteleva idea sinällään, tämän alan tapahtumia ei ole koskaan liikaa.

Suurin osa esillepanijoiden tuotteista oli kuitenkin ihan selkeästi enemmän käsityötuotteita, joissa suunnittelu, toteutus eikä materiaalin laatu ollut edes kovin korkeatasoista. Kierrätysmateriaaleista (legot, lasten muovieläimet jne..jne) tehtyjä koruja oli monella pöydällä, myös käsinpainettuja pikkukukkaroita, t-paitoja, lastenbodeja, asusteita .. Ilmeisesti paikalla ollut runsas väkijoukko todisti sitä, että tämän tapaisille tuotteille on olemassa markkinat. Itselläni oli suuret odotukset tapahtumasta ja paikalla tuli tunne, että design-termin alla markkinoidaan nykyään kyllä ihan mitä tahansa. Tapahtuma olisi voinut olla vaikka Kesätori, sisällöllä ei olisi ollut sitten enää niin väliä.

Mainitsemisen arvoiset ovat kyllä samainen Lumi Accessories, korumuotoilija Tytti Lindström ja vaikkapa Aarrekid, jonka suunnittelijan musta-valkoinen graafinen kynänjälki miellytti. Syksyllä järjestetään Design Weekin aikaan taas onneksi “se aito ja alkuperäinen” Design Market Kaapelitehtaalla, ainakin tähän asti sen osallistujat ovat olleet korkeatasoisia kotimaisia valmistajia.

Turistina Helsingissä

Tilasimme tässä taannoin vanhentuvilla Finnair-pisteillä hotellivoucherin, joka oli tarkoitus käyttää Turun reissulla muutama viikko sitten. Kävi ilmi, ettei voucher käynyt kuitenkaan haluamaamme hotelliin sillä suunnalla, joten päätimme käyttää sen täällä Helsingissä, että se tulisi käytettyä. Yövyimme siis toissayönä Sokos Hotel Aleksanterissa Albertinkadulla.

Aloitimme perjantaipäivän Esplanadilta. Haimme vähän evästä ja söimme ne puistossa nurmikolla istuen ja ihmisvilinää katsellen. Jatkoimme Kauppatorille, jossa vain kiertelimme. Mansikoita olemme syöneet niin valtavasti tähän päivään mennessä, ettei niitä tehnyt enää mieli. Iltapäivällä menimme Espan lavalle kuuntelemaan jazzia, siellä esiintyi Pekka Pohjolan pojat Verneri ja Ilmari ja heidän yhteyeensä, joka esittää edesmenneen taiteilijan tuotantoa. Oli todella nautinnollista ja kaunista kuunneltavaa!

Hotellissa yöpyminen omassa kotikaupungissa tuntui aluksi vähän pöhköltä, mutta kun olimme päivän ravanneet kaupungilla, vaahtokylpy sekä illalla että aamulla ja runsas valmis aamupala lauantaiaamuna alkoivat tuntua hyvältä ajatukselta! Lisäksi hotelli oli uusi ja siisti, mihin tasoon omilla reissuilla harvoin on varaa. Huoneet tässä hotellissa on sisustettu vanhan rakennuksen hengen mukaisesti edustamaan joko uusrenessanssia tai 1920-luvun uusklassismia.

Aamupalan jälkeen päätimme pitää Punavuoripäivän, kun sillä seudulla olimme. Suuntasimme Hietsun kirpparin kautta Moko Marketiin Perämiehenkatu 10:ssa. Moko on aina kuulunut suosikkeihini sisustus-ja pikkutavarakaupoista, ennen Manskun ja Bulevardin kulmassa sijainnut liike kuului aina vakipaikkoihin, Marketissa tulee nyt käytyä harvemmin, kun se on hiukan syrjässä omilta päivittäisiltä reiteiltä. Moko Market on mielestäni aivan kansainvälisellä tyylillä toteutettu liike kahviloineen, lastenpaikkoineen ja laajoine tuotevalikoimineen. Mielenkiintoinen, boheemi ja innostava. Iso tila on sinällään löytö ja sitä on osattu hyödyntää monella tapaa. Ripustuksissa on käytetty vaijereita ja naruja katosta saakka. Seinämaalaukset elävöittävät isoja seinäpintoja. Isot hyllyt ja myyntipöydät sopivat tilaan hyvin.













































Laudoista “kyhätty” lasten leikkimökki toteuttaa hollantilaisen Piet Hein Eekin aloittamaa kierrätetyistä, raakapuuosista rakennettujen huonekalujen ideaa. Myymälöiden sisustuksissa vastaavaa ideaa on ainakin Lontoossa Dover Street Marketin ja Martin Margielan myymälöissä, joissa pääsin vierailemaan pari vuotta sitten. Tyyli tunnetaan myös Punkshui-nimellä.























Eri tuotealueita on yritetty ryhmitellä omiksi osastoikseen, on puutarha,-keittiö-ja kylpyhuonetuotteet. Alla kuva pääoven vierestä, jossa kalusteita ja puutarhatavaraa suloisessa sekamelskassa.























Liike on aika täynnä, menee aikaa tutkiessa kaikki tarjolla oleva. Valikoima on osittain vaihtuva. Menin itse katsomaan jossakin lehdessä mainostettuja Bensimonin tennareita, niitä ei koskaan ollut tullutkaan myyntiin ja saman valmistajan vaatteetkin olivat jo alessa. Ostin sitten Marseillen vartalovoidetta ja saippuaa pumppupulloissa appelsiinin tuoksuisina.

Yleensä kivoissa paikoissa tsekataan myös wc. Mokon perusvessaa piristää ikkunaan tehty lasimaalaus.























Mokosta jatkoimme Lumi on 14-liikeeseen Pursimiehenkatu 14:ssa. Liike on konseptimyymälä, jossa on myynnissä valikoituja muoti-ja asustemerkkejä Suomesta ja maailmalta. Liike toimii myös Lumi Accesories-laukkumerkkien päämyymälänä. Itse tutustuin merkkiin vuonna 2005, kun kävin Design Weekin aikoihin järjestettävässä Design Marketissa ja löysin mieleiseni mustan olkalaukun (Shopping bag). Sen jälkeenhän Lumi on ollutkin mukana kaikissa DM:eissa ja muitakin laukkuostoksia on tullut tehtyä.























Lumi on 14-liike on myös tila-ajattelultaan mielenkiintoinen. Tila on tavallaan haasteellinen sijainniltaan kahdessa kerroksessa. Katutason pieni etuosa on makupala valikoimasta. Alakertaan laskeudutaan pleksitunnelia pitkin (kuvassa alla). Tämä tuo mieleeni Comme des Carconsin myymälän New Yorkissa Meatpacking District-alueella, jossa myös mennään myymälään tunnelia pitkin.























Alakerta on taas mieleiseni, isoa tilaa on jaettu valkoiseksi maalatuilla kuormalava-seinäkkeillä ja pöytätasoilla pienemmiksi ja eri valmistajien tuotteille sopiviksi. Tilassa on myös toimisto ja showroom jälleenmyyjille ja sitä vuokrataan vaikkapa kuvauksiin.













































Viime käyntini jälkeen myyntiin oli tullut käsinkudottuja huiveja Joanna Louca-merkiltä. Kankaankudontataitoisena suorastaan innostuin, oivallinen tapa käyttää vanhat langanjämät! Nämä olivat myös ihan korkeatasoisesti toteutettuja.























Lopuksi kävimme Design Forumissa Erottajankatu 7:ssa katsomassa Luksus 09-kesänäyttelyn. Sinällään näyttely ei tarjonnut mitään uutta ja ihmeellistä muotoilun saralta, suurin osa valmistajista ja tuotteista oli tuttuja jo muista aiemmista yhteyksistä, oli kyse luksuksesta tai muusta. Itse pidin Kaj Kalinin kokoamasta kattausinstallaatiosta. Aina on kiva, kun joku on saanut oivaltavan ydinajatuksen ja nähnyt vaivaa sen toteuttamiseen.

Ihan hauska kesäinen retki tuli siis tehtyä!